Joululahjoja

Tässäpä jouluksi painamani esiliina, jossa on siis karhuja, ja ruusuköynnöskaitaliina. Laitoin yksityiskohdista tarkemmat kuvat.

Joulutunnelmissa vielä.

Joku kyseli, millaiset oli pariisilaisompelijoiden pikkujoulut - käykää katsomassa kuvia täällä!
Jokaisen piti siis tuoda mukanaan paketoitu lahja, jonka ainoat rajoitteet olivat, että sen on oltava itse tehty ja sinne on kyettävä laittamaan jotain sisälle. Monet olivat tehneet tosi kivoja kasseja ja pussukoita. Minusta se oli hauska ajatus; ehkä mekin voisimme tehdä jotain vastaavaa vaikkapa ensi vuonna?

Mekkoja

Tässä pikapostauksena J:n veljentytöille tekemäni Barbien mekot ja vihdoin valmistunut vanhojentanssipuku.

Tein vielä salomoninsolmuilla tuollaisen hartiahuivin tuon jo kauan sitten valmistuneen vaaleanpunaisen mekon seuraksi. Liilan mekon alareunassa on pieniä lasihelmiä ja turkoosin mekon vyötäröllä pikkarainen Dior-ruusuke. Ehkäpä nämä seikat korvaavat sen, että mekot ovat villaa eivätkä mitään ihanaa kiiltävää tekokuitua :)


Vanhojentanssipuvun omistajalla ei ole kuvassa kenkiä, minkä vuoksi helma näyttää hiukan pitkältä, mutta muutoin siitä tuli ihan tyydyttävä tekele. Ja mikä tärkeintä, asiakas itse vakuutti mekon olevan juuri sellainen kuin hän halusi.

Iloista joulua vielä kaikille! Pian seuraa minun osaltani pari viikkoa hiljaiseloa.

Sukkia.

Velipojalla ja minulla on uskoakseni samanlainen kiintymys villasukkiin. En kuitenkaan halunnut tehdä lahjaksi ihan perinteisiä sukkia, ja koska ihastuin ei-kuulemma-niin-kestävään lankaan (Bergere de Francen Lima, 80%villaa, 20% alpakkaa), päätin tehdä unisukat. Koska erinäisillä palstoilla putkisukat todettiin parhaiksi nukkumiseen, tein sellaiset, ekaa kertaa elämässäni. Siispä spiraalijoustinta peliin: 3o, 3n ja viiden kerroksen jälkeen aina siirryin yhden silmukan eteenpäin. Pyrin tekemään sukista napakat (Miikan jalalla mitaten), joten ekan liian ison yrityksen jälkeen niihin tuli 48 s puikoilla 3,5 (uskoisin, että lanka on aikalailla Seiskaveikan paksuista). Koska kantapäätä ei ole, sukat voi laittaa jalkaan miten päin tahansa. Kokonaismittaa niille tuli noin 41 cm.



Tein myös toiset Kerttuni, jotka menevät täällä hyväksi ystäväksi muodostuneelle saksalaistytölle. Ryhdyin oikein kikkailemaan, ja tein näihin sukkiin elämäni enimmäisen tiimalasikantapään, josta tuli mainioilla ohjeilla mielestäni paljon kauniimpi kuin siitä perinteisestä, jollaisen olen tottunut tekemään - olisiko sen nyt sitten saksalainen vai hollantilainen. Huomasin, että Ullassa on mukavasti neuvottu erilaisia kantapäävaihtoehtoja.

Ja sitten vielä yksi idea, joka on hautunut mielessäni. Haluaisin neuloa häälahjan hyvälle ystävälleni, joka menee helmikuussa naimisiin, ja melkein jo tässä eräänä päivänä päädyin sellaiseen klassisen yksinkertaiseen torkkupeittoon. Paksusta luonnonvalkoisesta villalangasta... Mutta millainen neule olisi yksinkertaista mutta näyttävää? Vähän pohdin helmineuletta (joojoo!); se voisi ehkä näyttää hyvältä paksulla langalla. Onko teillä jotain mainioita ideoita? Löydin yhden sivustonkin, jossa neuvotaan erilaisia neuloksia, mutta useat niistä olivat kyllä vähän rumia.

Eräs murheenkryyni.

Sain siskolta Seiskaveikkaa sen verran, että innostuin käyttämään sitäkin joululahjoihin. Sitten eikun Novitan sivuille: päätin kerrankin ottaa varman päälle ja tehdä ihan ohjeen mukaan, mallilla joka oli seiskaveikalle suunniteltukin. Vielä mitä.
Tämän peruslaispipon jouduin tekemään alussa pariinkin kertaan uusiksi - toki se johtui siitä, että en tehnyt mallitilkkua - eikä siitä vieläkään kovin hääppöinen tullut. Mallin silmukkamäärällä siitä tuli tosi iso, joten vähensin tuosta läppien välistä edestä silmukoita aika tavalla (ja läpistäkin muutaman). Edelleenkään se ei ole ainakaan pieni, mutta annan sen äidilleni, joka ei olekaan mikään maailman pienipäisin ihminen. Olisi ehkä pitänyt vieläkin pienentää puikkokokoa, nyt se oli 3,5, mutta ei nyt ollut hurjasti valinnanvaraa. Varsin simppelin kuvion hengessä ristin pipon Jätkänshakiksi: pitäähän sillä nimi olla!

Pingviini!

Tässä on minun ensimmäinen amigurumini, kiitos vaan Ilonalle vinkistä ja kokemusten jakamisesta! Se on menossa kuvassa näkyvän kirjan kera 1,5-vuotiaalle kummitytölle, joka tulee meille jouluksi. Olen aiemmin virkannut sille pikkuisen hiiren kerran hätäpäissäni tuliaisiksi, ja ajattelin, että voinkin alkaa rakentaa kokonaista eläintarhaa. Lapsosen äidillä on siinä määrin tarkka maku, etten juuri uskalla neulottujen vaatteiden kanssa lähteä sooloilemaan, mutta lelut varmaan menee läpi...
Tämä pingviini-amigurumin ohje (joka tokikaan ei ole kovin monimutkainen) löytyy täältä. Virkkasin pingun 4,5mm koukulla ehkä noin seiskaveikan paksuisista langoista (paitsi keltainen puuvilla-akryyli oli kyllä paksumpaa). Täytin sen Ilonaa kopioiden riisillä, jota kulman takana sijaitsevasta jonkun-maalaisen kaupasta saa hyvin edukkaasti. Ompeleminen tuntuu täällä aina jotenkin hankalalta, kun ei ole kankaita eikä konetta, joten keksin luovan ratkaisun: ostin läheisestä jonkun-toisen-maalaisen kaupasta kolme paria miesten urheilusukkia, yhteensä 1,50e, ja värkkäsin yhdestä sukasta kätevän pussin. Ei tarvinnut paljoa ommella! Jalkoihin ja nokkaan tuli niin ikään täytteeksi urheilusukkaa.

Lehtikysely

Gallup: mikäs käsityölehti ois sopiva? Jos Novita-klubista sais sen Novita-lehden, niin jos joulupukki tois mulle sitten jonkun toisen, jonka vois sitten laittaa kiertoon. Onko mielipiteitä?

Pikkujoululahjoja.

Vihdoin sain taas otettua muutaman kuvan näistä puuhailuistani. Tässä nyt muutama nopeasti tehty pikkujoululahja. Kännykkäpussi on menossa pariisilaisompeluseuran joulujuhlaan: sinne piti kaikkien tehdä jokin pieni lahja, jonka sisälle voi laittaa jotakin. Tekniikka oli vapaa. Mun kännykkäpussi on vaatimaton, mutta siinä on sentään napakka sisäpussi (akryyli-villalangasta, joka on tuo vaaleampi) ja sitten tuo vinopitsikuori.
Virkattu patalappu menee tämäniltaisten pikkujoulujen lahjasäkkiin. Toivottavasti vastaanottaja sattuu pitämään käsityöstä. Ainakin tämä oli hyvä tapa käyttää ponchosta ja Miikan kaulahuivista ylijääneet (ihanan väriset) villalangat.

Animeguru

Tässäpä nyt ensimmäinen animeguruni (niin kuin J sitä tunnetulla nimimuistillaan nimitti). Mielestäni se on jostain syystä selvästi miespuolinen, ja kuten näkyy, se on musiikin ystävä.

Lankaa tähän kului lähes kokonainen kerä punaista Isoveljeä ja hiukan mustaa Isoveljeä (ja valkoista Woolia kuonoon). Käytin 5 mm virkkuukoukkua. Täytteekseen se sai Uncle Ben's riisiä :) Ompelin täytettä varten päähän, vartaloon ja käpäliin sisälle pussit. Raajat ovat päitä lukuun ottamatta tyhjät. Häntään, korviin ja kuonoon en laittanut mitään sisälle.

Päädyin virkkaamaan kädet ja jalat kokonaan uudestaan, koska ensimmäisistä versioista tuli ihmeelliset pökkelöt. Luulen, että olin vahingossa ohjetta pikaisesti suomentaessani kirjoittanut yhteen kohtaan "lisää" kun piti olla "kavenna". Riisipussit laitoin sisään käpäliin heti virkatessani, koska jälkeenpäin niiden tunkeminen olisi voinut olla melko työlästä.

Olen aika tyytyväinen lopputulokseen, koska osia yhdistellessäni tämä wannabe-kissa näytti aluksi aivan lepakolta...

No jopas jotakin...

Hyvät ompelusisaret, onko teille kaikille jo tuttu tää etsy? Koska mulla on runsaasti aikaa (enää yks alaotsikko kirjoittamatta, huraa!) niin laitan nyt tännekin tämän linkin, jotta voimme yhdessä hämmästellä. Ameriikan maalla kauppaavat näköjään näitä käsitekeleitään. Ja millä hinnoilla! No linkin liitin oikeastaan siksi, että katselin itse neuletarjontaa ja sain jo yhden hyvän idean. Siis www.etsy.com, laitan tuohon linkkilistaan myös!

Patikset

Oli pakko pistää näistä tänne kuva, kun tykkään niistä niin kovasti :) Valmistuivat hurjaa vauhtia, ainoa harmistus tuli, kun lanka mokoma loppui kolme kerrosta ennen viimeisen lapun valmistumista. Sokokselta onneksi sain lankaosaston viimeisen kerän mustaa (edellisen hain Novitan tehtaanmyymälästä, jonne varasivat sitä minulle soitettuani, koska heilläkään ei ollut hyllyssä enää kuin muutama hassu kerä) ja niin laput valmistuivat eilen illalla. Ja nyt sitten on kaksi lähes aloittamatonta kerää Isoveljeä nurkissa... Ajattelin kokeilla amigurumin virkkaamista, koska olen nähnyt tosi söpöjä otuksia blogeissa (ja onhan huomiseen ompeluseuraan jotain tekemistä oltava). Vaan millähän sen täyttäisi?

How stuff works

Lisäsin tuohon Ilonan laittamaan linkkilistaan yhden linkin: How stuff works. En tiedä onko teille tuttu, mutta omasta mielestäni kyseisen sivuston mallit on aika näppäriä ja freesejä. Sieltä löysin esim sellaisen kivan mallin, jolla kutos reunapitsiä, taisin kai joskus näyttääkin. Kokeilin sitä iltana muutamana, hauskaa, mutta ohje on mallia kudo, kudo, kudo, nurja, nurja, langankierto, nurja etc...ja tämä sitten riveittäin. Rivejä on vissiin 15 tai aiankin ihan tarpeeks monta Kuva ois kiva, ei oikein jää mieleen. Siis kaavakuva. Arvatkaa jaksanko värkätä itse. Eli plussia ja miinuksia tälle sivulle, mutta hyvä linkki.

Marraskuu vetelee viimeisiään ja myöhästyin juuri talosukkineni hesarin kilpailusta. Huono tuuri. Ois ollut kiva kokeilla.

Stitch 'n Bitch -tuotantoa

Olen viime aikoina virkkaillut innokkaasti. Vuosi sitten olin koko taidon jo lähes unohtanut, mutta nyt sitä on tullut elvytettyä, kun on löytynyt kyllin helppoja ja fiksuja ohjeita. Lisäksi paksusta langasta tulee kauhean nopeasti valmista, mikä on palkitsevaa.

Tällaista syntyi nyt sitten siitä Novitan Jengasta, jota minun oli pakko ostaa alennusmyynnistä kesän lopulla (koska se oli niin ihanan väristä). Vielä olisi vähän yli yksi kerää jäljellä, josta voisi tehdä jotain. Tämä pipo on kerrankin itselleni, kuten kuvasta näkyy :) Malli on Stitch 'n Bitchin Jokamiehen pipo, mutta niin kuin viimeksi tavatessa totesimme, se sopii oikein hyvin naisellekin. Tein tästä vain pari kerrosta lyhyemmän kuin alkuperäinen malli.

Lisäksi sain juuri valmiiksi ensimmäisen osan Patakalloihin (samaisesta kirjasta), joista tulee joululahja armaalle veljelleni. Langaksi valikoitui sopivasti Novitan Isoveli. Pannulapun toinen puoli on samanlainen kuin kuvassa, mutta väreiltään negatiivi. Muoks: Tarkemmin ajatellen toisesta puolesta tulee samanlainen kuin tästä ja toisesta pannulapusta väreiltään negatiivi. Muuten laput yhdistävä reuna olisi toiselta puolelta samanvärinen kuin itse lapun pääväri, ja se ei näyttäisi yhtään niin hyvältä.

Linkkejä!

Lisäsin tuohon sivupalkkiin kohdan, johon voi kerätä hyviä linkkejä. Paljastakaa ihmeessä suosikkinne; näin pääsemme omasta blogistamme kätevästi kaikille mainioille ja tarpeellisille sivuille.

Joulukorttityöpaja

Näitä joulukorttityöpajoja on alkanut putkahdella vähän joka puolelta, mutta kiinnostaisiko teitä tällainen:

1.12.2007
klo 13-16

Joulukorttityöpaja
Työpajan ohjaa taiteilija Ninni Heldt ja tekniikkana käytetään linopiirrosta. Työpajamaksu 10 € sisältää museon sisäänpääsyn, materiaalit ja opastetun kierroksen näyttelyyn klo 12.

Tarvaspään museo on nimittäin oma ikiaikainen suosikkini ja joulutunnelma siellä vois olla aika mukava. Mitäs sanotte?

Samalla voin raportoida, että aloin kutoa hihatonta puseroa eilen illalla kun G oli kuorossa. Kaikki ohjeita uhmaten aion tehdä kainaloihin saakka pyörönä, koska se on niin paljon nopeampaa kun kutoa niitä nurjia kierroksia. Uskalsin tosin ryhtyä näin rankkaan soveltamiseen vasta kun sain taustatukea Marialta...Ostin myös Novitan talvilehden, kun siinä oli hyvä sovellettava ohje. Ja äidille pipolankaa. Joululahjoista on jo ne pitsisukat ja harmaasti sukkiksestakin kudotut Gustavin veljen sukat valmiina, huraa!

Idealamppu syttyi!

No nyt keksin mitä siipalle jouluksi. Koska G käy silloin tällöin (hmm..tosin ehkä useimmiten mun pakottamana) täällä blogissa en voi kirjoittaa sitä kansainvälistä sanaa, vaan pitää kierrellä. Neulon sellaisen puseron jossa ei ole hihoja! Nopeampi kuin hihallinen malli ja ostettiin just G:lle yks, josta se kovin pitää ja joka päällään se on kovin komea. Eläköön! Olen vähän surffannut netissä ohjeiden perässä, mutta useat mallit tuntuu olevan sellaisia olkapäiden kohdalta 80-lukulaisen leveitä, ei hyvä. Toisaalta en taida olla ihan varma halaunko vaan ihan tosi yksinkertaisen, vai jonkun pienen erityisen jutun siihen. Hauduttelen vielä (jotta saan aikaiseksi mahdollisimman suuren neulestressin ennen joulua, heh...)

Kaulaliinoja

Tässä taas muutama joululahja. Tuo ruskea on siskoni miehelle, Novita Mamboa ihan *3 o, 3 n* menetelmällä. Neljä kerää meni. Neuloin kutosen puikoilla, vaikka kaseja suositeltiin, ja ihan hyvä tuli, vaikka käsialani usein onkin kohtuullisen kireä. Mambo on kyllä oikein miellyttävä materiaali, tuntuu puuvillamaiselta, vaikka on 70 % villaa. Kova kutina olisi tehdä vihreästä (ihanan sävyisestä!) Mambosta itselle jotain.

Punainen kaulaliina on yhdelle kaverilleni, ohje on Stitch 'n Bitch -virkkauskirjasta, tosin hiukan muokattuna. Rohkenen epäillä, että kirjan suomentajat eivät ole kokeilleet kaikkia ohjeita itse antaessaan langoille suomalaisia vastineita. Tässä ei ainakaan pituus- ja leveysmitat täsmänneet, vaikka tein tämän aivan ohjeen mukaan 7 veljeksestä virkkuukoukulla nro 5. Edit: itse asiassa ohjeessa onkin näköjään suurempi koukku, mutta Ihan Itsessä on kyllä valiteltu samaa ongelmaa, että kaulaliinasta tulee paljon ohjeen mittoja pienempi... Niinpä lisäsin väliin (tämä on siis virkattu pituussuunnassa) kaksi kerrosta lisää pylväitä, kun tekeleestä olisi muuten tullut ihan ruippana. Siltikin uskon, että kerästä tulisi vielä toinen mokoma. Ohje on kuitenkin tosi simppeli: pylväitä ja simpukoita vain. Tämä valmistui yhdessä illassa eli suosittelen, jos tarvitsee vaikka kiireellä tehdä jokin lahja. Paksummasta langasta voisi tulla mukavampi ja ei tarvitsisi tehdä keskellä kuin kolme pylvästä, kuten ohjeessa oikeasti on.

Punkhenkinen kiltti

Ompelin toissapäivänä J:lle kiltin halloween-naamiaisia varten, ja siitä tuli niin hieno, että päätin sen ansaitsevan päästä tänne esille. Tässä autenttisia kuvia eri suunnista käyttäjän päällä.
Tutkailin hitusen internetin kiltintekosivustoja ja niiltä löytyikin yksityiskohtaiset ohjeet. Tämä malli on kyllä hiukan mukailtu ja yksinkertaistettu ja esim. kiinnittyy napeilla eikä oikeaoppisilla soljilla. Tässä myöskin on saumat sivuilla, koska muutoin kangasta olisi mennyt ihan kamalasti (oikea kilttihän koostuu vain yhdestä kappaleesta). Tähän meni kangasta 130 cm x 160 cm. Takakappaleessa on 15 myötälaskosta, etuläpän (front apron) sivussa 2 ja alaläpän (under apron) sivussa 1. Kilteissä käytetään myös vastalaskoksia, mutta minusta myötälaskokset ovat mukavamman näköisiä. Laskokset on siis ommeltu lantiolle saakka ja vyötärö saatu oikean kokoiseksi yksinkertaisesti suurentamalla kutakin laskosta vyötärön kohdalta.

Heippa, nythän voinkin kätevästi hyödyntää omppisblogia. Mitä olette mieltä, pitäisikö tähän joulukuusenalusliinaan lisätä vielä kuviota? Näyttää vähän tyhjältä, mutta toisaalta siihen tulee kuusi päälle.

Peittoja

Vihdoin mäkin pääsen osallistumaan:) Tässä kokoelma Vaaka ry:lle tekemiäni peittoja. Anteeksi, en osannut vielä muokata kuvia, joten rajaus vähän ontuu. Älkää antako häiritä.

Hei sainko mä tämän onnistumaan! Ei kovin laadukas kuva, mutta kai tästä jonkun idean saa. Kuvassa siis suuri ylpeyden aiheeni, voittolangoista tehty huivi.

Makukysymys.

Katsokaahan! Tämä on Fifi. Tai siis alku siitä. Päätin, että minun on aika ottaa askel eteenpäin ja pyrkiä mallia sujuvasti lukevien proneulojien joukkoon.
Ensin hermostuin usein (=menin kerroksissa sekaisin enkä enää tajunnut mitään ja jouduin purkamaan). Nyt en hermostu enää niin usein, sillä vaikka teen virheitä, osaan jotenkuten korjata ne.
Jee! Ongelmana on kuitenkin se, että en ole varma kuinka suuri pitsineuleen ystävä olen. Tai siis, onhan tietenkin pitsineuleita ja pitsineuleita, mutta esimerkiksi tästä nimenomaisesta mallista en ole varma. Tavallaan pidän siitä kovasti, tavallaan taas en ihan äkkiä keksi, minkä kanssa sitä käyttäisin.
Ajattelin tehdä tämän ensimmäisen Fifin anopille joululahjaksi (ajattelin, että hän ei loukkaannu vaikka siitä tulisi mummohenkinen). Sen neulominen on kuitenkin vähän pakkopullaa, ja oikeastaan teen sitä lähinnä siksi, että saisin puikot vapautettua muita töitä varten... Minusta ei siis ehkä koskaan tule kunnon proneulojaa, jonka käsissä syntyy monimutkaisia malleja puolihuolimattomasti.

Eka joululahja

Sunnuntaita...Ulkona on niin harmaat, kun vaan parhaimmillaan lokakuun lopussa voi olla, mutta oi miten ihanaa ja rauhallista on, kun sytyttää paaaaljon kynttilöitä...
Tunnustin juuri itselleni, että olen tainnut virallisesti alkaa odottaa joulua. Suunnittelin juuri mihin joulukuusi laitetaan (joo, meille tulee pieni kuusi), ostettiin liput jouluksi Ruotsiin ja sain ekan joululahjan valmiiksi! No, jos vuodesta on vain neljä kuukautta kesää on kai ihan kohtuullista, että jouluun käyttää kaksi? Joululaulujen kanssa täytynee vielä pihdata ainakin kuukausi...Joulu on pop!

No, niin, sitten tämä kuvassa näkyvä komistus. Aika erikoinen, eikö totta? Virkkasin sen veljen vaimolle, joka nyt vihdoin muttaa helmikuussa Aasiasta Norjaan. Bergenin hyytäviin tuuliin tarvitaan kaulaliina, eikö totta? Virkkasin tän vaihteeksi pituussuunnassa ihan omasta päästäni ja tuli aika hauska. Vanhat jämälangat löysi käyttöä, vaikka jollain muilla väreillä tää ois vieläkin kivempi. Virkkaaminen oli tosi nopeeta muuten, verrattuna esimerkiksi yhteen toiseen kaulaliinaprojektiin :) G:n kommentti oli, että aika norjalainen. No, niin se jotenkin onkin, mutta sehän sopii.
Ai niin, ja ihana poikaystäväni sanoi, että se olis tosi onnellinen jos sekin sais joululahjaksi jotain mitä olen itse tehnyt. Ja se oli ihan tosissaan! Nyt tarvitsen vain jonkun hyvän idean, koska G:llä on jo lapasia, sukkia ja kolme kaulaliina. Eli oliskos teillä jotain mielessä?
Hyvää sunnuntaita, tänään on tunti enemmän aikaa kutoa! Viis pimeästä, onneksi on kynttilät!

Joululahja 1.

Joululahjaksi tämän ainakin ajattelin, natolleni, tunnettehan sanan? Kyseessä on siis kaulahuivi, johon päätin tehdä jonkinlaista laiskan naisen pitsiä - siis ainaoikeaa puikkokokoa suunnilleen tasaisin välein vaihtelemalla. Näin muodostui eräänlaisia raitoja. Ihan mukavan näköisiä mielestäni, joskin melko boheemeja - käsialan epätasaisuus näkyy tässä työssä mainiosti. Huivi on kuitenkin kauniin värinen ja kokovillainen eli lämmin, joten kyllä se taitaa pakettiin päätyä.

Pariisin poncho.

Pariisin-ompeluseuralaisen tädin ystävällisestä vinkistä löysin täältä soman ja varsin edullisen lankakaupan. Siellä on seinät täynnä upean värisiä villavyyhtejä. Sain ostettua muutamia syksyn värisiä keriä ja päädyin tekemään niistä lämpimän ponchon - pikkuisessa asunnossamme kun ei ole muuta lämmitystä kuin kaksi irtopatteria. Villavaatteet ovatkin jo tulleet tarpeeseen! Ponchon tein taas mahdollisimman yksinkertaisesti, ainaoikealla ja kaksi samankokoista suorakaidepalaa yhdistämällä.
Lisäksi ostin ohuempaa ruskeaa villalankaa, josta näin alkuun virkkasin itselleni pipon. Se ei näy nyt kuvassa kovin hyvin, mutta eipa se mikään ihmeellinen olekaan. Saa taas virkkaaminen jäädä hetkeksi - noin ohuesta langasta se on vähän tympeää minun makuuni.

Pariisin tuotantoa.

Minäkin pistän nyt töpinäksi. Vihdoin sain kuvattua nämä täällä tekemäni jutut. Ekana tein pitsipipon omaan käyttöön, kun en oikeastaan ottanut mitään talvivarusteita mukaan. Se piti tehdä valkoisesta Nallesta, koska se oli ainoa kerä, jonka otin mukaan (mikä kauhea lankapuute!). Puikot oli 3,5, varmaan mulle vähän liian paksut tähän lankaan.
Seuraavaksi tein pipolle kaveriksi kaulahuivin, edelleen valkoisesta nallesta, koska en saanut käytyä muutakaan ostamassa. Koska olen kärsimätön, ajattelin että paksut puikot takaavat pitsimäisen efektin. Ja kyllähän se suunnilleen niin menikin... Puikot olivat ehkä kokoa 6 (tms.) ja neule on sileää. Väliin tein typeriä reikäkerroksia, ne eivät onneksi näy juurikaan kuvassa.
Blogeissa ei yleensä näy omia kuvia, joten tämä on nyt sitten kai tosi mautonta - pahoittelen! Jatkan seuraavassa postauksessa tätä Pariisin tuotannon esittelyä...
Tässä vielä jokin ohjeen tapainen tuohon pipoon, kun MariaB sitä kyseli:


Pitsinen pipo valkoisesta Nallesta

Koko: minulle sopiva
Lanka: Nalle valkoinen, vajaa puoli kerää
Puikot: 3,5
alussa 78 silmukkaa, neulottu pyörönä

Näin tein:
Neuloin 12 kerrosta 3 o 3 n -joustinneuletta, jonka jälkeen lisäsin yhdellä oikein neulotulla kerroksella joitakin silmukoita, jotta pitsiosuus ei olisi joustinta kireämpi.
Sitten vaan pitsiä: *3o, langankierto, 2o yhteen*, toistin tätä kerroksen loppuun.
Väliin tein 3 kerrosta sileää neuletta, sitten taas reikäkerroksen. Sovelsin pitsin aloitussilmukkojen määrää aina siten, etteivät reiät satu joka kerroksella ihan samaan kohtaan.
Kavensin melko vauhdikkaasti sitten, kun tuntui sopivalta. Jatkoin pitsiä kuitenkin loppuun asti, kun minusta sileä päälaki olisi näyttänyt tyhmältä. Päättelin, kun jäjellä oli 10 silmukkaa.
Tässä pipossa on paljon reikiä, joten (minusta) ei ole niin tarkkaa, kuinka täsmällisen tasaisesti ne ovat; kavennusten ohessa ihan tasaista rytmiä on vaikea pitää yllä.

Joululahjailua

Vihdoin saatiin kamera takaisin ja blogielämä voi jatkua. Anteeksi pitkä hiljaisuus...

Mutta nyt siis on pitsiasia viimein valmis ja tässä näette hiukan todistusaineistoa siitä. Hassustihan sen kanssa meinasi käydä, kun lanka loppui ennen hapsujen leikkaamista eikä olisi riittänyt, vaikka olisin jättänyt muutaman viimeisen kerroksen virkkaamatta. Onneksi FiinaNeuleen ihanan avulias omistaja toi minulle kotoaan lisää tuota lankaa, sen myynti kun oli liikkeessä lopetettu muuton myötä.

Lisäksi tässä hiukan viime kerran painotöitä, muutaman tyynyliinan painoin vielä kotona lisää. Näköjään näyttävät kuvissa hiukan todellisuutta paremmilta, mutta hyvä niin. Itse miellyin Hobby Pointin väreihin, jotka olivat hiukan tukevampia kuin Tiimarin (vihreä) väri, joka tuppasi pikkuisen leviämään. Varovasti tuputtamalla sekin toimi, mutta etenkin tuolle lakanakankaalle ei sillä tullut aivan yhtä teräviä kuvia kuin sinisellä. Tai sitten syynä on allekirjoittaneen kokemattomuus tuputusalalla... Kannattaisikin oikeastaan hankkia ensi kertaa varten seula.














Nyt on sitten vuorossa ryntäys Novitan tehtaanmyymälään, josta toivottavasti löytyy hiukan muitakin värejä kuin uudet markkinoilla olevat. Muutoin menee lahjasuunnitelmia uusiksi. Harmittelin esim. Samoksen värivalikoimaa (kuusi hailakkaa mitäänsanomatonta väriä), koska se olisi koostumukseltaan mainio. Samoin 7 veljeksen valikoima ihmetyttää suuresti: seitsemän eri harmaan sävyä, eikä yhtään kaunista vihreää. Pitää ehkä etsiä jotain eri merkkisiä vastaavia lankoja, jollei tuolta tehtaanmyymälästä löydy jotain vanhoja parempia värejä.


(Ja voi mur, kun tämä asettelu ei ikinä näytä samalta kuin esikatselussa!)

Kesäiset lakanat

No niin hyvät ompelusisaret. Tässä mitättömän pienessä kuvassa pitäisi nyt näkyä ne lakanat, jotka aika suitsait kirjoin veljelle sen häihin silloin kesäkuussa. Väriyhdistelmä oli tosi onnistunut ja todellisuudessa aika paljon raflaavampi kuin tässä kuvassa. Tuollaisen kuvion kirjominen, jossa mitään ei "täytetty", oli tosi nopeaa ja vaivatonta.
Ja sitten kröhöm, olettekos te kaikki siirtyneet sinne facebookin kun blogi on hiljennyt? Mulla on runsaasti ylimääräistä aikaa nyt kun pitäis tehdä gradua, ja niinpä käyn täällä aina katselemassa, josko olis jotain uutta ihasteltavaa, mutta huokaus...hiljaista on.
No niin, nyt aletaan naulata G:n kanssa tauluja seinille, jihuu! Enää eteinen laittamatta! Koti on parasta mitä ihmisellä on lokakuisin.

Marian keskeneräiset

Ihanaa kuulla Lauran kuulumisia Pariisista! Kutoisinpa minäkin bontsoa Pariisissa, nauti!

Tein tosiaan kilpailuun kahdet sukat, mutta vain toiset lähtivät. Sain valitettavasti vain ne yltiösöpöt ruususukat valmiiksi, näitä taloversioita on edelleen vain yksi...Olis varmaan pitänyt priorisoida aika toisin, mutta peukut nyt pystyyn kuitenkin. Tietenkään en muistanut kuvata ruususukkia ennen niiden hätäistä lähtöä maailmalle.

Ikuisuusprojektihuiviani on enää yksi lankakerä jäljellä, joten valoa näkyy tunnelin päässä. Sen aion seuraavaksi päätellä. Tosin viikonloppuna rupesin kutomaan kummallista kalottia isälle, jonka kalju palelee pyöräilykypärän alla. Tiedän, kuulostaa tosi villiltä. No, kudoin kalotin ohuesta virkkauslangasta, joka olikin aika hauskaa kudottavaa, kakkosen puikoilla. Tuli ihanan ohkaista hienoa neuletta. Haaveilin, että jos eläisin 1800-luvulla kutoisin langasta ohkaiset pitsiset käsineet. Vaan mihin minä niitä tässä maailmanajassa ja keskellä Helsingin lokakuuta tarvitsisin...HUOkaus.

Sellaista multa, ikävästi opinnot ja muut kiireet viime aikoina häirinneet käsitöitä. Gustavilta sain muuten synttärilahjaksi WSOY:n Kaikki kirjonnasta -kirjan. Todella paksu ja nimensä väärti, eli inspiraation lähteitä ei puutu. Siinä on ihania joululahjaideoita!

Ne neulovat oudosti.

Ilona kyseli, miten ne neulovat täällä, ja ekan ompeluseurakerran jälkeen luulin, että ihan tavalliseen tapaan. Mutta ei. Ranskattaret kertoivat, että minun neulontatyylini on "nordique", ja esittelivät omansa: lankaa pidetään oikealla kädellä (kun meillä vasemmalla) ja ensin poimitaan silmukka toiselle puikolle ja sitten kiepsautetaan jollain hämäräksi jääneellä tyylillä lanka puikolle. Homma etenee siis kaiketi jotenkin toiseen suuntaan. Täytyy testata. Sanoivat kyllä, että tämä nordique on nopeampaa, mutta nurjia silmukoita pitivät kovin monimutkaisina (niiden nurjista en oikein päässyt jyvälle).
Olen innostunut neulomaan täällä itselleni: olen tehnyt pitsisen pipon ja muhkean ponchon. Täytyy kuvata ne kohtapuoliin. Tahtoisin kovasti nähdä kuvia teidänkin puuhistanne, vaikka keskeneräisistäkin...

Ompeluseurailua Pariisissa.

Pariisin jäsen ilmoittautuu. Olin tänään rohkea ja otin osaa sisartoimintaamme pariisilaisessa kirjakaupassa. Siellä oli mukavia ihmisiä, jotka juttelivat minulle huolimatta siitä, että ranskan sönkötyksestäni varmaan saa vain vaivoin selvää... Pääosin porukka oli keskeisesti vanhempaa kuin meidän korvaamattomassa seurueessamme, mutta joitakin nuoriakin oli mukana. Ja yksi alkuperäisesti australialainen, jonka kanssa sai puhua englantia (helpotus!).

Aloitin hätäpäissäni pitsisen pipon tekemisen niistä vähistä langoista, joita mulla on mukana, jotta kehtasin mennä kerhoilemaan. Seurueessa olikin mahdottoman taitavaa väkeä, joista yksi ja toinen oli tehnyt monimutkaisia pitsejä sisältäviä huiveja ja sen sellaisia. Kaikki intoilivat japanilaisista neulelehdistä, joita minunkin käteeni lykättiin; arvatkaa vaan, jaksanko alkaa selvittää niiden sinänsä kauniiden ohjeiden yksityiskohtaista sisältöä... Miten teillä menee, joko olette aloittaneet syyskauden?

Lankabaari.

Turussa ne ovat sen jo keksineet: kahvia, neulontaa ja lankoja yhdistettynä. Vierailimme siskon kanssa lounaisrannikolla ja löysimme Lankabaarin sattumalta Eerikinkadulta. Olivat kuulemma avanneet vasta muutama viikko sitten. Suosittelen, jos tulee asiaa Turkuun. Paikka oli ihastuttava, palvelu ystävällistä ja myynnissä oli harvinaisempia lankoja, ekopuuvillakudetta, nappeja ja muuta välineistöä.

Lisäyksiä.

Laitoin blogiimme Knit Café -kirjan innoittamana Top5-musiikkilistan ja havaitsin, että näitä listoja voi lisätä loputtomiin. Jee! Parhaat neulonta-/virkkauskirjat pitäisi tietenkin myös valikoida...
Uskoisin, että kaikki me voimme nyt tehdä muutoksia tähän blogiin, kun muutin kaikki seuralaiset admin-nimikkeelle.
Lisäsin myös sivupalkkiin yhden kuvan, jonka nappasin viikolla isovanhempieni ryijykutomossa. Inspiroiva paikka, vaikka kuvasta ei tullut niin hieno kuin olisin halunnut.

Vaaka ry:n Tilkkujen yö

Vaaka ry järjestää jälleen Tilkkujen yön la 22.9. klo 19-07 Ruoholahden kappelissa. Tarkoituksena on siis joko neuloa tilkkuja tai koota peitoiksi jo olemassaolevia (Vaakalle toimitettuja tilkkuja siis, ei toki omia tarvitse olla mukana). Tilaisuudessa on nyyttäriperiaate ja paikalla saa olla sen aikaa kuin haluaa. Voidaan vaikka seuraavassa tapaamisessa jutella, jos joku on kiinnostunut menemään sinne (en ole vielä varma menenkö itse), niin voin antaa osoitteen, johon ilmoittautua.

Kakkua ja barbien vaatteita

Tässä vielä kuva viimeisessä ompeluseuran tapaamisessa syömästämme kakusta, pitihän seuran 1-vuotispäivää ja lisäksi Lauran läksiäisiä juhlistaa soveliaasti. Tämä maukas yksilö on Maria B:n näppäristä näpeistä lähtöisin.


Kuten kerroin, innostuin vähän ideasta tehdä pienille sukulaistytöille joululahjaksi barbien vaatteita. Tässä yksi valmistuneista, ohjeita löytyi aika mukavasti eri amerikkalaisilta sivustoilta ja niitä olen sitten hiukan itse muokkaillut. Mallina toimii nyt nukke, josta Mimmi sitä antaessaan muistaakseni sanoikin, että voin suunnitella sille vaatteita. En ole vielä jaksanut käydä kaivelemassa esiin oikeaa mallibarbieta vanhempien vintiltä. Seuraavaksi suunnitteilla on ekstravagantti paljettimekko :) Ehkäpä jossain vaiheessa syntyy vielä joku Tuulen viemää -henkinen luomuskin, jos kärsivällisyys riittää.

Vanhojentanssimekko on jo vaiheessa (odottaa ensimmäistä sovitusta) ja laitan siitäkin jossain vaiheesa tänne joitain kuvia, jos omistaja sen sallii. Materiaalina on aivan ihana sininen satiinipintainen silkki.

Kerttu-sukat.

Tässä nyt vielä kuvassa ekat pitsineulesukkani, Kertut. Varsin lähestyttävästä ohjeesta käy kiittäminen Uhoavan Gnun blogia.
En ole varma, tuleeko minusta pitsisukkien kannattaja, mutta jotain somaa näissä on. Yhdet ainakin voisi värkätä pukinkonttiin.

Kuvioneuleesta kun puhuttiin...

iirismarian kanssa pohdimme kuvioneuleen saloja, ja tulin maininneeksi mummoltani saadut sukat. Niissä kuvioneuleen ja kantapään välissä ei ole resoria, vaan kuviokohdasta on vaan ihan nätisti kavennettu kohti kantapäätä. Löysinpäs sukat, joten nappasin kuvan. Näyttää olevan niin, että näissä sukissa on käytetty vain kahta väriä kerrallaan, jospa se sitten on se salaisuus. Kuvio ei siis liene niin kireä kuin Marian hehkeä talvimaisema.
Jalassa mummon sukat pysyvät hyvin, joskin varsi on hiukan aerobicsukkahenkinen (eli menee kasaan helposti).

Pieni kevennys käsityöihmisen avomieheltä

Tämä lausahdus oli jotenkin niin kuvaava, että mielestäni se ansaitsee päästä tänne ilahduttamaan muitakin :) Olimme tosiaan eilen Marian kanssa Hobboksin neulontaillassa, josta olin puhunut jotain etukäteen avomiehelleni. Tultuaan eilen melko myöhään kotiin hän kysäisikin asiantuntevana: "Oliko mukavaa? Tapasittekste sen Ullan?"

Hopeasija ompeluseuraamme

Voitin hopeaa tilkkujenkudontakilvassa Hobboksin neulontaillassa! Tosin nopeammalla tekniikalla kuin monella muulla. (Mutta samalla kuin ykkönen, kolmonen ja nelonenkin.) Ja sain palkkioksi ihania mohairlankoja ja hienon käsityökirjan. :)

Kahden oikean neuleet: vinoraitainen malli

Tässä nyt vihdoin sen nätin neuleen ohje. Kahden oikean neule tarkoittaa siis sitä, että se näyttää mukavalta kummaltakin puolelta, eli varsinaista nurjaa puolta ei ole, vaikka puolet ovatkin erilaisia.

Silmukkaluvun tulee olla parillinen.
1. kerros: kaikki silmukat oikein.
2. kerros: nosta 1 s nurin neulomatta, lanka jää puikolle (langan kierto siis), 1 o. Toista rivin loppuun.
3.kerros: 1 o, neulo oikein kiertäen yhteen nostettu silmukka ja langankierto. Toista rivin loppuun.
4. kerros: 1 o, nosta 1 s nurin neulomatta, langan kierto. Toista rivin loppuun.
5. kerros: neulo oikein kieräen yhteen nostettu silmukka ja langankierto, 1 o. Toista rivin loppuun.
Toista 2. - 5. kerroksia.
(Lähde: Kauneimmat käsityöt 1 (WSOY 1975))

Nopeat juustosarvet

Ja sitten ne sarvet, joita kokeilin:

3,5 dl jauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
2 dl juustoraastetta
50 g voita
2 dl kermaviiliä

Sekoita jauhot, leivinjauhe, juustoraaste ja pehmeä rasva. Lisää kermaviili. Kauli kahdeksi pyöreäksi levyksi. Jaa kumpikin levy 6 - 8 kolmioon.

Laitoin sarvien sisään juustoraastetta ja tuoretta basilikaa (kiitos Laura). Juustoraaste olisi voinut olla vähän maukkaampaa, esim. Emmentalia. Oikean ohjeen mukaan sarviin kuuluu täyte, jossa on toisiinsa sekoitettuna 100 g sinihomejuustoa ja 1 dl ranskankermaa.

Jaa täyte kolmioille. Kääri sarviksi. Kannattaa laittaa hetkeksi kylmään, jotta taikinaa on helpompi käsitellä (kiitos Mimmi). Voitele munalla. Paista 225-asteessa 15 - 20 minuuttia.

Sekamarjapiirakka

Tässäpä sen piirakan ohje, jota tarjoilin eilen:

2 munaa
1 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
50 g voita
päälle: marjoja, omenaa tai raparperinpaloja (eilen oli mansikoita ja raparperia)

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe, sekä sulatettu voi. Kaada voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Asettele marjat taikinan päälle. Paista 175 asteessa 35 - 40 minuuttia.

Mainio teeleipä

Aloitan nyt tämän keskustelemamme reseptiosion tällä erinomaisen ompeluseuramaisella ohjeella, teeleivällä. Tämä on oma muunnokseni jostain jo unhoon painuneesta keittokirjasta ottamastani reseptistä.

Ainekset (uunipellillinen teeleipää)

12 dl jauhoja (sämpyläjauhot toimivat hyvin)
6 tl leivinjauhetta
2 tl suolaa
6 tl yrttiseosta (esim. Herbes de Provencea)
4 dl juustoraastetta (tuorejuustokin käy paremman puutteessa)
1 dl öljyä
8 dl maitoa
oliiveja

Valmistus

Sekoita kaikki aineet keskenään, levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja painele pintaan reikiä haarukalla. Paista 225 asteessa noin 25 min.

Martat on cool-villasukkakilpailu!

Katselin tänään töissä Martta-lehteä (!) ja voi mitä sieltä löysinkään: villasukkakilpailu! Sen jälkeen meinannut pysyä housuissani ja mallit ja värit vilisi päässä töiden sijaan. Koska parastahan ei ole tehdä vaan tylsä villasukka vaan suunnitella mahtavat värit ja kuviot.

Yritin etsiä kisa-ilmoitusta myös netistä, mutten löytänyt Marttojen enkä kilpakumppani Novitan sivuilta. Kopioin ilmoituksen, tuon sen Marian luokse. Pointti oli kuitenki, että syyskuun lopulle tuli toteuttaa ja suunnitella Novitan langoista miehen, naisen tai lapsen käyttövillasukat. Oispa kivaa, vaan ehdinköhän ihan oikeasti? No jos ei, niin sitten joskus myöhemmin valmistuu tosi kivat villasukat...

Marian pitsitoppi

No niin ystävät hyvät, tässä se nyt on. Kommentoin Lauran kommenttia ja lupasin laittaa oman pitsitekeleeni näytille, kun Lauralla oli teossa yksi.
Tämä on tyyppiä opettavainen esimerkki, koska tää toimii musta lähinnä tuohon rintojen alle aivan mainiosti ja sen jälkeen hieman huonommin. Mallia ei tosiaan ollut ja kun tuli rintaosuuteen katselin vähän lehtiä. Ainoa mitä löytyi oli bikinit ja niistä vähän mukaillen...No, lopputulos on siis tämä giganttista rintaliiviä muistuttava epäsiro yläosa. Ja tuossa keskellä vielä korjausliike, joka muka ei näy. Tiedän tämä syvällä sisimmässäni, mutta en ole tehnyt mitään: täytyis jaksaa tehdä yläosa uudestaan. Reaalimaailmassa ei tule tapahtumaan, koska on sata uutta kiintoisaa projektia.

Käsityölahjoja

Valmistuminen selvästi kannattaa, voin lämpimästi suositella sitä kaikille :) Kaiken muun ihanuuden lisäksi sain lahjaksi nämä kuvissa olevat käsityöasiat: Marimekon Kaivo-kangasta pöytäliinaksi (kurnauttelen vain päädyt koneella ja voilà), kassillinen villalankoja ja Greetings from Knit Cafe -kirja. Kiitos kaunis, ompelusiskot!














Tuosta sammaleen/oliivinvihreästä langasta voisi ehkä syntyä jotain sohvalla makailevalle avokille, jonka lempiväreihin (kuten minunkin) kyseinen väri kuuluu. Katselin jo tuota kirjaa ja siellä olisi mm. sellainen miesten perusvillapaidan ohje. En kyllä uskalla aloittaa toista ikuisuusprojektia ennen kuin se menossa oleva pitsiasia on saatu valmiiksi. Jos se nyt joskus valmistuu... Tunnetusti kärsivällisyyteni ei yleensä riitä minkään kauhean ison asian neulomiseen/virkkaamiseen.

Ompeleminen onkin sitten eri juttu. Sovin juuri treffit ystäväperheen tytön kanssa, jolle olen luvannut tehdä vanhojentanssipuvun. Ja olisi tuossa syksyksi kai yksi hääpukuprojektikin luvassa. Se tuossa kirjassa oleva neulemekko on kyllä aivan ihana, mutta itse en ikinä saisi sellaista aikaiseksi! Ehkä Maria tai Maria voi sitten harkita semmoista, jos naimisiinmeno tulee ajankohtaiseksi :)

Taidan kokeilla jotain kirjan reseptiä, kun olen taas emännöintivuorossa. Ja seuraavalla kerralla Marian luona on sitten kuunneltava Norah Jonesia!

Neulojan taivas.

Kävin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni Hobboks-kirjakaupassa Korkeavuorenkadulla. Se oli ihastuttava! En tiennyt, että Suomessa on ollenkaan tällaisia tiettyyn asiaan (harrasteisiin) keskittyneitä kirjakauppoja, joissa voi lösähtää nojatuoliin ja tutkailla kiireettömästi kirjoja kahvikupillisen ääressä. Ja mikä parasta: yksin neulontaan liittyviä teoksia on kaupassa yli 200! Englanninkielisissä maissa käsityökirjojen kustantajilla on näköjään mahdollisuus tehdä paljon kauniita ja suureksi osaksi suhteellisen käytännöllisiäkin kirjoja (joita sai varsin kohtuullisella hinnalla).
Kauppias informoi ystävällisesti, että kaupassa pidetään neulontailta 2.8. Sekin kuulosti hauskalta. Suosittelen lämpimästi retkeä Korkeavuorenkadulle!

Bambu on villaa löyhempää.

Tämän myssyn tein, koska kuten muistatte, se aiempi meni ensin silityksestä pilalle ja sitten siitä tuli liian iso. Tämän pitäisi lähiaikoina lähteä serkun pienelle pojalle.
Informaatioksi totean kuitenkin, että tämäkin versio on kyllä vastasyntyneelle liian iso. Epäkohta johtuu siitä, että tein myssyn Wool-langan vyötteessä olevalla ohjeella uskotellen itselleni, että Novitan Bambu-langalla tulee samankokoinen. Ei tullut. Tietenkin mallitilkusta olisi voinut olla hyötyä... Mutta luotan siihen, että myssy on pojalle sopiva joskus, vaikka ensi kesänä sitten. Ajatus on tärkein!

Pikkuinen pitsimekko.

Tässä on nyt kuva 1,5-vuotiaalle kummitytölleni tekemästäni pitsimekosta - oikeastaan ensimmäinen vähänkään pitsiin viittaava työni :) Ajattelinpa heti aloittaa tämän ohje-jutunkin liittämällä tähän ohjeen, jonka mukaan (suunnilleen...) tämän tein, jospa siitä joskus on vielä minulle tai jollekin muulle hyötyä. Ihkaensimmäinen ohjeeni siis! Ihan niin pro en ole, että ihan tarkkoja ohjeita jaksaisin väsätä (tai olisin laittanut ylös), mutta kuitenkin:

Sara-pitsimekko
koko: n. 80cm, oli juuri sopiva 1,5-vuotiaalle
puikot: pyöröt 3,5
lanka: helmassa Tennessee ja yläosassa Erica (molemmat 100% puuvillaa)
Tiheys: Tennesseellä noin 19 s = 10cm, Ericalla noin 20 s = 10 cm

Aloita helmasta. Luo Tennesseellä 182 s ja neulo pyöröneuleena oikein ensin muutama kerros ilman pitsiä ja kavennuksia. Ala sitten kaventaa noin joka 6. krs seuraavasti: 1 o, 2 o yhteen, puolet silmukoista tavallisesti, ylivetokavennus, 1 o, 2 o yhteen, puolet silmukoista tavallisesti, ylivetokavennus. Idea on siis se, että kaksi kavennussaumaa tulee helman sivuille.
Tee pitsiä myös noin joka 6. krs: *3 o, ylivetokavennus, langankierto*. Toista *-* koko kerros. Itse vaihtelin vähän aloituskohtaa kullakin pitsikerroksella; pyrkimys oli, että reiät eivät tulisi ihan samaan kohtaan.
Kun helmaa on valmiina noin 33 cm, muutaman kerroksen aikana kavennetaan vielä niin, että silmukoita jää jäljelle 90. Silmukat jaetaan kahdelle puikolle, 45 s molemmille niin, että muodostuu etukappale ja takakappale (saumat siis jäävät sivuille). Lanka vaihdetaan Ericaan. Yläosa neulotaan ainaoikeaa tasona, etu- ja takakpl siis erikseen.
Kädenteitä varten aloitetaan kavennukset, kun työn yhteismitta on 36 cm. Ensimmäisellä kerroksella kavennetaan muutama silmukka, sitten väliin kerros ilman kavennuksia, ja taas seuraavilla muutama lisää. Katsoin vähän, miten rupesi näyttämään kivalta. Pääntietä varten päättelin keskeltä 35 s sopivassa kohtaa; mekon kokonaismitaksi alhaalta olkasaumoihin tuli 48 cm. Olkahihnoista tuli 5 s leveät.
Lopuksi virkkasin Ericalla reunuksen helmaan kaavaa *2 ks, 3 kjs, 2 ks* toistaen. Hihansuihin ja pääntiehen virkkasin kiinteillä silmukoilla reunan, koska ne tuntuivat kaipaavan vähän ryhtiä. Ja valmista tuli!