torstai 13. joulukuuta 2007

Eräs murheenkryyni.

Sain siskolta Seiskaveikkaa sen verran, että innostuin käyttämään sitäkin joululahjoihin. Sitten eikun Novitan sivuille: päätin kerrankin ottaa varman päälle ja tehdä ihan ohjeen mukaan, mallilla joka oli seiskaveikalle suunniteltukin. Vielä mitä.
Tämän peruslaispipon jouduin tekemään alussa pariinkin kertaan uusiksi - toki se johtui siitä, että en tehnyt mallitilkkua - eikä siitä vieläkään kovin hääppöinen tullut. Mallin silmukkamäärällä siitä tuli tosi iso, joten vähensin tuosta läppien välistä edestä silmukoita aika tavalla (ja läpistäkin muutaman). Edelleenkään se ei ole ainakaan pieni, mutta annan sen äidilleni, joka ei olekaan mikään maailman pienipäisin ihminen. Olisi ehkä pitänyt vieläkin pienentää puikkokokoa, nyt se oli 3,5, mutta ei nyt ollut hurjasti valinnanvaraa. Varsin simppelin kuvion hengessä ristin pipon Jätkänshakiksi: pitäähän sillä nimi olla!

1 kommentti:

Iirismaria kirjoitti...

Sympatiaa, Tein Elinalle, jonka sinäkin tunnet, pitsisukat jouluksi, joista toisen purin varmaan neljä kertaa. Neljännen kerran jälkeen uskoin jo että olin ilmeisesti vahingossa vaihtanut puikkokokoa kesken kaiken...Argh. Huomasin, että purkamistyyppistä jaksamista mussa on hyvin vähän.