Joulun satoa

Jouluinen J-pukki toi vallan kiitettävästi neuleaiheista satoa. Kuulemma Iirismaria oli hiukan konsultoinut, kiitos siis sinnekin :) Olen vasta ehtinyt hiukan vilkaista kirjoja ja lehtiä, mutta hyvältä näyttävät. Näitä 101 Stitch -kirjoja (jos niitä kirjoiksi voi sanoa) en ollut silmäillytkään itse missään kaupassa, mutta Akateemisesta he kuulemma ovat.



Lehdet ja kirja ovat divarista Tampereelta.
Tässä vielä J:lle valmistunut genomikaulaliina Drops Alaskasta (puikot 6 mm). Palmikoiden ohje on näistä sukista. Tämä kävi tänään jo koekäytössä Viikissä.


Kuvat räpsi innokkaasti uudella kamerallaan J. Tällä kertaa kaulaliinasta tuli kyllin piiiitkä pitkälle miehelle.

Kohta hyppää uusilta bambupuikoiltani maailman pehmoisimmasta Kidsilk Haze -langasta neulottu simppeli huivi, ja sitten alkaa ahkera vauvan vaatteiden tuotanto. Luulenpa, että niissä merkeissä kuluu käsityöelämäni ainakin heinäkuulle saakka. Joululomalla tuli jo hamstrattua vähän Novitan vihreää Luxus Cloudia, joka on villaa (65 %) ja bambua (35 %). Äiti mokoma kerkesi jo varata sen ihanan turkoosin sävyn Dropsin Alpacasta, mutta onneksi Alpacassa on muitakin herkullisia värejä. Arvaatte siis ehkä, kelle tämä vauva on tulossa :) (Ei siis minulle, mutta sitä tuskin kukaan minut tunteva luulisikaan.)

Ensimmäinen saippuakokeilu

Tässä ekan saippuakokeilun tulos. Muutama simpukka ehti jo mennä pakettiin. Aineksina siis valmis saippuamassa, sininen ja vihreä väri ja laventelituoksu. Pelkästä vihreästä väristä tulikin lähes vaaleankeltainen, joten pitää ensi viikon uudessa erässä kokeilla vihreää voimakkaampana. Noissa muissa kuvan saippuoissa on sekoitettu vihreää ja sinistä.


Ja ei hätää, Mimmi, ei nämä itsetehdyt ideat tähän lopu. Ensi vuonna voidaan tehdä vaikka huulirasvaa tai hoitoainetta :) Täällä oli kaikenmoisia reseptejä.

Ja toinen kokeilu: kahvisaippuaa. Ei ehkä mitenkään yllättäen J:n idea. Väristä tuli aika kaunis ja tuoksuakin tuli, kun keitin oikein tujua espressoa.

Paljastuksia

Operation Wedding Dress alkaa pian. Yläosa on jo kaavoitettu ja sovitettu, mutta sovitan sen ehkä vielä toiste ennen silkin leikkaamista ihan vain siksi, ettei tarttisi tehdä mitään sovitusmuutoksia oikeaan versioon. Halterneck-yläosat on vähän vaativampia saada istumaan kuin perushihattomat. Tässä kangas, jonka hain Villisilkistä. Tulee sopimaan mitä mainioimmin äidin fuksianpunaiseen asuun :D


Kuvasta sitä ei oikein näe, mutta kankaan loimilangat ovat liilahtavaa sinistä, joten tuo vihreän/turkoosin sävy vaihtelee vähän valaistuksen ja näkökulman mukaan.


Kokeilin tätä Jim Hjelmin mekkoa yhdessä kaupassa ja sen malli oli aivan loistava. Omaani tosin tulee hiukan leveämpi ja pidempi helma, jonka alta pilkistää mustaa tylliä. Mitään 50's pallohametta ei kuitenkaan ole tarkoitus tehdä. Yläosaan en myöskään tee tuota kietaisujuttua, mutta pitkä musta satiinivyö olisi tarkoitus hommata.

iSocks

No niin, kyseiset sukat on valmistettu jo syyskuussa, mutta en ole aiemmin saanut laitettua niitä tänne. Ne on siis valmistettu veljelle, joka ystävällisesti armahti yli-innokasta neulojasisartaan ja suostui "toivomaan" villasukkia syntymäpäivälahjaksi (ihan pienellä vihjailulla).

Miehelle sopivan mallin löytäminen ei ollut ihan helppoa, joten päädyin Ravelryyn, jossa silmiini sattui Mac-kuvioiset sukat. Kuvio vaikutti juuri sopivalta henkilölle, joka on kovin kiintynyt Macciinsä. Kai sillä humorintajukin riitti.

Ensimmäistä kertaa hyödynsin Ravelrya. Villasukan malli on ihan omasta päästä. Kuvio on Ravelrystä ja tehty päälle ompelemalla. En tiedä miten se oli tehty Ravelryssa, mahdollisesti kirjoneulontana. Yritin sitä itsekin, mutta tuloksena oli möykky, koska kuvio sattui juuri puikkojen väliin, enkä saanut pidettyä lankaa tarpeeksi löysällä. Mutta ei haittaa, koska olin halunnut jo pidempään kokeilla tota päälle ompelua, jolle on joku hieno oma nimikin. Se oli tosi näppärää ja kivaa.

Minivillis

Tämän piti olla viimeinen nukenvaate jouluksi, mutta saa nyt nähdä, kun muut lahjat on jo lähes lakkarissa. Takki on tehty tämän ohjeen pohjalta.


Mies unohti sen uuden välikausipipon bussiin parin käytön jälkeen, joten on vissiin tehtävä uusi. Se tykkäsi siitä kovasti, joten samanlainen olis kuulemma kiva. Onneksi lankaa löytyy vielä komerosta.

Odottelen jo innolla pikkujouluja ja Iirismarian kävelykuulumisia :)


Ja kerta kiellon päälle. Ohjetta vilkaistu täältä.

Neulontaa pimeästä huolimatta.

Toivomukseni siis oli, että olisi ollut luonnonvaloa, kun kerrankin omppis alkoi jo kello 16. Kuvat paljastavat karun todellisuuden.
Ensin syömiset, joihin kuuluivat muiden hyvien juttujen ohessa MariaB:n mahtavat porkkanasämpylät. Salaisuus oli se, että ne pitää kohottaa kerrassaan vasta pellillä.


Sitten varsinaiset työt: Ilonan välikausipipo miehelle, MariaB:n palmikkopipo itselle ja Mimmin sukusukkasarjan numero X.

Omista tekosistani en enää epätoivoissani ottanut pimeitä kuvia. Työn alla ovat kuitenkin erään salaperäisen sukkamysteerin korjaustoimenpiteet sekä jo melko pitkään kestänyt February Lady Sweater -projekti.
Iirismariaa odotellaan mukaan taas, mutta se oli yhä vaan kävelyllä.

Häämatkasukat ja nuppineulakonna

Tein kuin teinkin Iirismarialta saadusta langasta itselleni sukat. Pitkästä aikaa aikuisten sukat ja pitkästä aikaa itselle. Lanka tuli käytettyä hyvin tehokkaasti, jäljelle jäi ehkä maksimissaan 2 m. Aluksihan tässä kävi niin, että tein onnellisena ekan sukan (jipii, raidoitus osuu hyvin kuvioon varressa!), mutta toisen varren tehtyäni ja jäljellä olevaa lankaa silmäiltyäni totesin, että ei muuten riitä. Raitojen perusteella oli helppo arvioida, että terästä jää puuttumaan nelisen senttiä. Purkuun meni, mutta onneksi ei tarvinnut purkaa kuin ekan sukan terä, kantapää ja vähän vartta. Kuvassa sukat näyttävät hämäävän samanlaisilta, mutta oikeasti toisen terä on tummempi kuin toisen (eri raita menossa). Kummassakin terässä on vielä ihan pienen pieni liila kärki, joka sekin näyttää hukkuneen kuvassa. Omia jalkojaan on muuten mahottoman hankale kuvata itse...

Mallia katsottu täältä

Oikein tyytyväinen olen silti lopputulokseen (istuu kuin hansikas) ja toivon, ettei tämä 100 % villa kauhian nopeasti kuluisi puhki. Heitin viimein edelliset jatkuvassa käytössä olleet villikset pois. Näitä voisi ehkä tehdä lahjaksikin muutamat. Jos vaikka kokeilisi sitä tiimalasikantapäätäkin.


Tässä vielä tämmöinen neulatyynykonna joululahjaksi kaverille, joka on alkanut opiskella huvikseen verhoilua. Kuvastahan sitä ei näy, mutta tässä on nepparilla kiinnittyvä ranneke.

Villaista

Tämä Moihairmetsästä bongattu pipo pukin konttiin syntyi nopeasti Sandnesin Alfasta. Loin aluksi epäillen ohjeen mukaan 68 s ja neuloin vähän matkaa. Sitten purin ja lisäsin 8 s. Tällä määrällä syntyi oikein oiva tulos, jonka uskon miellyttävän lahjansaajaakin.


Tänään olen odotellut turhautuneena puoli päivää lisää töitä (joita pitäisi olla niin kamalasti tarjolla, mutta joita ei jostain kumman syystä saada mulle lähetettyä, mur!), joten virkkasin langolle vihreän pipon. Tein sen itse asiassa jo kerran aiemminkin, mutta silloin siitä tuli semmoinen juuri minulle passeli. Nyt sitten sain aikaiseksi purkaa sen ja laittaa uuteen kuosiin. Lanka on Isoveljeä ja koukku 4 mm. Tuo on tuo jo viime jouluna hyväksi todettu malli, johon nyt lisäsin 23 pylvästä ja 3 krs, kun lanka oli ohuempaa. Huomaa, ettei kirjan (Stitch 'n Bitch: Koukussa) suomennosta tehtäessä ole testattu malleja, koska ohjeessa suositeltiin nimenomaan Ainoa tai Isoveljeä. Veikkaisin, että olisi tullut semmoinen alakoululaisen koko alkuperäisellä ohjeella.


Lisätty seuraavana päivänä:

Töitä odotellessa (ja tehdessä eli videoita katsellessa) syntyi myös itselle tämä Button-Tab Hat, jonka bongasin alun perin Pujoliivistä. Se on myös Isoveljeä ja vitosen pyöröllä. Reuna on mistake ribbiä ja pipo näyttää muuten paljon paremmalta päässä kuin pöydällä... Sen seurana kuvassa Beipparille valmistunut liivimekko jämälangoista (suurin piirtein tällä ohjeella).


Lisätään nyt sitten vielä tämäkin tähän samaan syssyyn. Eli retrohenkinen pipo veljelle Sandnes Alfasta.

Aaltohuivi

Tämä huivi syntyi Dropsin ohjeella luonnonvalkoisesta Woolista ja Rose Mohairista. Lisäsin pituuteen yhden mallikerran ja jätin leveyden vähän ohjetta kapeammaksi. Reunavirkkauksia en tehnyt, koska ne oli musta jotenkin ällöt. En olisi varmasti koko huiviin vilkaissutkaan, jollen olisi bongannut sitä Mohairmetsästä juuri tuolla lailla ilman reunavirkkauksia.


Ostin sen kummemmin ajattelematta molempia lankoja 3 kerää. Woolia meni 2,5 kerää ja mohairia alle 2... Pitää siis keksiä jotain mohairista tikutettavaa. Oli mukava neuloa (kutosilla pistelin menemään, seiskat ois varmaan olleet vielä paremmat) ja valmistui nopeasti. Pingotuksen jälkeen pituus oli jonkin verran enemmän kuin minulta löytyy eli ehkä 170 cm. Tämä menee lahjaksi sille ihanalle ystävälleni, jonka ihanaan asuntoon saamme muuttaa vuodeksi. Toivottavasti tykkää.

Vähäsen kävin Menitassa tänään hakemassa joululahjalankoja, kun olin siinä lähettyvillä. Tai ainakin niin kun samalla suunnalla. Aion tutustua Sandnesin Alfaan ja katsoa, millainen Mohairmetsän Kimallepiposta tulee (tosin ilman kimalletta).

Pienet porkkanapiiraat, 12 kpl

Sain tämän reseptin äidiltäni, joka kertoi sen olevan viime syksyn Maku-lehdestä.

Pohja:

3,5 dl vehnäjauhoja

100 g voita tai leivontaan tarkoitettua Oivariinia

15 g hiivaa

1 dl maitoa

Nypi jauhot ja rasva murumaiseksi seokseksi. Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon, ja sekoita maito sitten jauhojen ja rasvan joukkoon. Anna taikinan kohota sen aikaa, kun valmistat täytteen.

Täyte:

1 rkl voita/öljyä

400 g porkkanaraastetta (tai mitä kaapista löytyy)

2 dl kasvislientä

250 g Koskenlaskija-juustoa, viherpippuria ja/tai muuta makua (vähän vähempikin määrä riittää ja pelkästä viherpippurijuustosta tulee tosi pippurinen maku)

1–2 murskattua valkosipulinkynttä

mustapippuria

1 dl silputtua persiljaa

Sulata rasva pannulla ja kuullota porkkanaraastetta hetki. Sekoita joukkoon kasvisliemi ja sulata lopuksi seokseen juusto. Lisää mausteet.

Leivo taikinasta tanko, leikkaa se 12 osaan ja painele palat muffinivuokiin. Lisää täyte.

Paista 200 asteessa noin puoli tuntia.

Tänään tarjoamassani versiossa oli 250 g Koskenlaskija viherpippuria ja n. 100 g maustamatonta sulatejuustoa (tein siis kaksinkertaisen annoksen). Porkkanaa taisi olla n. 600 g ja lisäksi kaksi isohkoa sipulia. Täytettä tuli juuri sopivan verran ja piirakoita 23 kpl. Käytin pohjaan leivontaan tarkoitettua Oivariinia ja täytteeseen oliiviöljyä (alun perin ohjeessa käsketään siis panna voita). Oon havainnut parhaiksi muffinivuoiksi tämäntyyppisiin leivonnaisiin Pirkan Amerikan muffinivuoat (vaikka kaipa vastaavia jollain muullakin merkillä on). Ne ovat vähän tavallisia muffinivuokia korkeampireunaisia ja tukevampia. Tietysti jos omistaa metallisen muffinivuoan, niin se on onnen omiaan näille.

Tein äsken vielä uuden annoksen, kun J toi mökkireissulta vihanneksia ja sulatejuustoakin oli jäänyt yli. Toimi hyvin myös purjolla, punasipulilla ja paprikalla sekä maustamattomalla (10 %) sulatejuustolla. Panin makua antamaan ekstravalkosipulia ja toisen kasvisliemikuution.

Maria B, oon pahoillani, mutta en löydä enää sitä lupaamaani linkkiä :( Koetan kattoa vielä, jos se tulisi jostain vastaan.

Beipparin uudet vaatteet ja calorimetry

Keskosen ohjeilla syntyi pikana nämä tossut ja lapaset. En ole satavarma, mahtuvatko tossukat nukelle, koska ovat TOSI pienet, mutta kai ne menee. Beipparin tarkkoja mittoja mulla ei ole tiedossa, mutta jostain luin, että sen jalan pituus on 12 cm, joten ei se jalkateräkään mikään valtava voi olla. Kai. Ehkä.


Tänään hypähti vitosen puikoilta tämmöinen pötkylä. Lankana taas Tulppaani (nyt vain oviilinvihreänä) ja mysteerilanka, joka oli aika samankaltaista koostumukseltaan, mutta väriltään enemmän metsänvihreä. Kaksinkertaisesta langasta neulottu siis. Vähensin silmukkamäärän 106:een ja tein kerroksia ehkä 8 vähemmän kuin ohjeessa.


Ai että mikä toi on? No, Calorimetryhän se. Törmäsin jonkun blogissa siihen ja ajattelin, että pakko kokeilla. Ratkaisisi näet näppärästi törröttävän ponnariongelman. Kylmempiä ilmoja odotellessa. Tuohon on siis tulossa vielä nappi, sen takia kuvassa päättelemätön lanka ja toisessa kuvassa hakaneula...

Joulupaja avattu

Eihän tässä nyt ole enää kuin kolme kuukautta jouluun, korkea aika jo... Ensimmäinen joululahja (tai pikemminkin sen osa) on nyt siis valmis. J:n veljentyttöjen Baby Born ei kuulemma pane pahakseen uusia vaatteita, joten niitä se tulee saamaan. Ekana syntyi tämä Lacy Bonnet.



Tässä vielä lähempää. Lanka on Sòndeborg Tulppaani (samaa satoa kuin edellisen postauksen Anna-lanka), puikot 5 mm. Lisäsin pieniä valkoisia helmiä yläreunaan. J totesi vähän loukkaantuneeseen sävyyn, että hänen nallensa on kyllä poika, kun mallailin myssyä sille. Se näyttää kuitenkin harrastavan cross-dressingiä :)


Suunnitteilla on vielä myssyyn kuuluva villapaita ja Ullan ohjeella liivimekko ja sen alle tuleva paita (ilman kamalia Tango-karvareunoja). Ehkä teen muutakin, jos hyviä ohjeita löytyy. Netin tarjonta tuntui olevan aika pitkälle tuossa, lehdissä ohjeita olisi kai enemmänkin.

Ehkä pitäis kuitenkin tunnustaa, että oikeasti mulla on pieni flunssa ja tekemisen puute, ei se joulu nyt vielä niin lähellä ole... Että no panic, tytöt!

Hiirimyssy

Tikutin tässä pikana kaverin vauvalle peruskypärämyssyn hyväksi havaitulla siksak-mallilla. Tämän kerran speksit olivat 31 s (ihan siksi, kun luulin luoneeni 30, mutta ilmeisesti tein noviisin mokan eli alotin laskemaan ykkösestä enkä kakkosesta) 15 krs ja 9 krs otsalle. Halusin tähän ehdottomasti korvat (mulla on ehkä joku fiksaatio korvista lastenvaatteissa) ja virkkasin ne täältä löytyneellä ohjeella. Solmiamisnauhat ovat icordia.


Malliksi pääsi tällä kertaa karhuherramme, kun ei noita kersoja ole omasta takaa. Lanka on valmistujaislahjaksi saamaani Novitan Annaa (100 % villaa), jonka valmistus on lopetettu varmaan jo vuuuuuuosia sitten.

PS. Kirjotteleekohan tänne kohta enää kukaan muu kuin minä, kun kaikki perustaa vaan omia blogeja *tekosnif* Saiskohan ton Mimmin ylipuhuttua alottamaan viimein?

Valmis vihreä

Lyhyt siitä nyt sitten tuli lähes yksimielisen äänestyksen tuloksena. Koekäyttöön pääsi tänään ja hyvin toimi. Kuvassa koko kahvitteluasukokonaisuus, kun päälle sattui myös pari vuotta sitten tekemäni hame, josta edelleen tykkäilen. Myös saappaat ansaitsevat maininnan, koska ne on ihan suosikit. Kolmatta vuotta jo menee ja tosi hyvässä kunnossa vielä runsaasta käytöstä huolimatta. Ovatkin toiseksi kalleimmat ikinä ostamani kengät. Toisinaan tosiaan kannattaa panostaa laatuun :)


Oon ajatellut ostaa tuon boleron kiinnikkeeksi juhlakäyttöön jonkun ison rintaneulan (ehkä semmosen vähän överin, jossa on jotain tekojalokiviä). Nutun Jääprinsessa-huivin kanssa käyttämä rintaneula on ihana! Eikä siis överi, vaan tyylikäs.

I-H-A-N-A

Rakkaat. SAnon nyt vaan lyhyesti, että olen alkanut kutsua hääpeittoamme Onni - Lycka:a henkilöpronominilla hän. Se on I-H-A-N-A. Myös Gustav on ihan ihmeissään, puhumattakaan muusta hääväestä, että te moisen uroteon olette tehneet :) Ja tämä saavutus kuuluu ehdottomasti tänne ompeluseuran sivulle. Kiitos.

Ps. Halaan sitä aina välillä.

Huutoäänestys!

Sain tosiaan viimein sen epäonnisen topin purettua ja nyt Muskatista on syntynyt pikavauhtia Short and Sweet. Semmoinen kauhia onkkelma kuitenkin vaivaa, etten osaa päättää, jatkaako pituutta vai ei. Julistan siis täten huutoäänestyksen aiheesta avatuksi!



Tällä hetkellä työ on siis kuvatussa vaiheessa, jollaiseksi sen alun perin ajattelin. Pääntie on toki vielä viimeistelemättä ja eteen tulee jonkinlaiset napit tms. Lankaa olisi jäljellä pitkäänkin versioon. J:n mielestä pitäisi tehdä tuumaa pitempi tai kokopitkä. Minusta tuumaa pitempi on huono vaihtoehto, koska silloin tuo ulottuisi oikeastaan juuri anatomiselle vyötärölleni, jonka jälkeen levenen kohtuullisen nopeasti (vaikka tuo kuvauspaita sattuukin piilottamaan tämän seikan). En ehkä välttämättä halua korostaa juuri sitä kropassani... Vaihtoehdot ovat siis tämä pituus tai reilusti pitempi. Mitäs tehdään?

Koe.

Kattokaa mitä mä tein. Täällä. Ihan kokeeksi vain. Kokeen aihe on siis se, jäänkö koukkuun vai kyllästynkö koko touhuun kuukaudessa. (Nimi vaihtui näköjään täälläkin. Hmmm.)

Kuorrutettu porkkanakakku (8 annosta)

2 munaa
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
100 g voita sulatettuna
3 dl porkkanaraastetta
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
ripaus muskottia

Kuorrutus:
n.100 g tuorejuustoa, esim. Philadelphia
50 g voita
1,75 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon hieno porkkanaraaste, voisula ja kuivat aineet. Rasvaa ja jauhota tasapohjainen n. litran vetoinen kakkuvuoka ja kaada taikina vuokaan. Kypsennä 200 asteesssa n. 20-30 min. Jäähdytä. Kumoa kakku vuoasta. Vatkaa kuorrutusaineet kuohkeaksi ja levitä kakun pinnalle.

Lähde: http://ruokala.iltasanomat.fi/Public/Ruokalatv?func=show_rec&id=615

Pienet pääkallosukat

Sain viimein tehtyä ne pääkallosukat, joista olen jo monta kuukautta uhonnut. Onneksi lahjan saaja syntyy vasta elokuussa :) Minusta vauva kaipaa vähän rokkia elämäänsä hivenen konservatiivisen isänsä vastapainoksi. Lisäksi en oikein pidä siitä, että pikkutytöt puetaan pelkkään vaaleanpunaiseen ja pastellisävyihin. Ehkä naistutkimuksen opintoni vaikuttavat asiaan...

Noh, nämä on joka tapauksessa tikutettu 3,5 nron bambuilla Novita Woolista. Pituutta on 10 cm niin varrella kuin terälläkin. Söpöä, eikö? Ohje on oiva ja löytyy täältä. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun neuloin sukat ihan ohjeesta. Yleensä teen omasta päästä sellaiset, jotka arvioin sopivan kokoisiksi.

Tässä lähempi kuva itse kallokuviosta (se on valitettavasti vähän epäselvä, koska kameran akku on lopuillaan eikä masiina jaksa enää näyttää livekuvaa, enkä minä jaksanut ladata). Itse kallo on napattu tästä piposta, suunnittelin vain väliintulevan ristikuvion, jotta silmukkamäärä täsmäsi ja ei tulisi turhan pitkiä lankajuoksuja.


Tämä oli ihan ensimmäisiä kirjoneuleitani (huiman suuri urakka olikin) ja asiaa auttoi huomattavasti, kun kävin lukemassa Ihan Itsestä keskusteluja aiheesta. Minun semitiukkiskäsialallani kuvio meinasi alkaa vetää, joten purin kerran ja pidin sen jälkeen huolta, että kiepautin langat toistensa ympäri aina n. 3 silmukan välein, kun toinen lanka ei ollut käytössä. Näin kuviosta tulikin aika passeli ja jäljestä tasaista. Vaikka kyllähän tuosta huomaa, että neule on melko lailla tiukempaa kuvion loputtua, jos oikein alkaa kyylätä.

Kilpikonnia ja 60-lukua

Koskapa kesätoppikokeiluni meni vähän mönkään (vyötäröstä tuli liian suuri), ajattelin purkaa sen ja olen keskittynyt pienempiin töihin, ettei masennus vallan pääsisi iskemään. Pari tämmöistä pikkuista animeguru-kilpikonnaa tuli virkattua ja lisääkin ajattelin tehdä, koska näistä tuli minusta tosi söpöjä. Tuo leveämpi ja litteämpi on tarkotettu neulatyynyksi ja Maria B:n myöhästyneeksi synttärilahjaksi (jonka vielä myöhässäkin unohdin antaa! Voi ei.) ja tuo isänmaallisen sinivalkoinen meni J:lle "tietokonekilppariksi" töihin. En nyt sitten tehnyt sitä E. coli -amigurumia, koska siitä ois ehkä tullut aika tylsännäköinen otus :)

Ohje elukoihin löytyy täältä, samalla sivulla on muitakin ilmaisia animeguruohjeita. Neulatyynykilppari on muunneltu versio ja tuo pienempi täysin ohjeen mukaan tehty. Täytteenä on vanua J:n tyynystä. Pitäis vissiin ostaa sille uusi tilalle...

Lisäksi voin tässä itsetyytyväisenä todeta ihan ohimennen (niin kuin kaikki neuleblogigurut, jotka suhauttaa niitä Fifejään viikonloppuisin), että kävin surauttamassa vanhempien luona itselleni mekon viime lauantain 60-luku bileisiin. Kangas on ostettu aikoinaan muistaakseni 30 markalla Roban Fidasta. Kyseessä oli kaksi verhoa ja toisesta olen jo aiemmin tehnyt pari hametta, joista toista edelleen käytän.

Seuraksi juhliin sain tämän komean (joskin päättömän) herran, jonka asustus löytyi UFF:stä.

Korut ostin Henkalta ja Glitteristä ja asun kruunasivat valkoiset sukkahousut.

Laiskimuksen tuotoksia

Tai ihan ahkeran käsityöntekijän, mutta laiskan bloggaajan. Bolero ja kolmiohuivi ovat valmistuneet jo talvella, mutta en ensin saanut aikaiseksi kuvata niitä ja sitten kirjoittaa blogiin. Nyt ne kuitenkin vihdoin esitellään. Bolero oli ensimmäinen isompi työni ja valmistui yllättävän nopeasti ja onnistui yllättävän hyvin. Ikävä kyllä se valmistui just kesää vasten, joten en ehtinyt käyttää sitä kuin muutaman kerran. No, syksyllä sitten taas. Kolmiohuivi on tehty kahteen kertaan, koska tein huomattavasti ohjetta pienemmillä puikoilla ja silmukoita oli alkuun liian vähän. Ja lankakin oli eri merkkiä ja kokoa kuin ohjeessa. Ehkä se olisi voinut olla vieläkin vähän isompi, mutta ihan kiva noinkin. Sekin valmistui vähän vääriin säihin, mutta on ollut muutaman kerran boleroa enemmän käytössä. Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen. Boleron ohje on Moda 2/2008:sta, kokoa 12v.(!) Tuli kuitenkin ihan sopiva ja istuva näin kompaktin kokoiselle aikuiselle. Huivin ohje on sovellettu Tekstiiliteollisuuden nettisivujen ohjeesta 84 Pitsihuivi.

Suomen kesää odotellessa.

Melkein jo meinasi mennä hermo loputtomaan sileään neuleeseen, mutta valmista tuli kuitenkin: esittelyssä siis miesvillatakki Jarrett. Lievään tuskastumiseen saattoi vaikuttaa se, että tein takakappaleen kaksi kertaa (ensimmäisestä tuli liian pieni, minkä luonnollisesti huomasin vasta kun olin tehnyt oikeastaan koko kappaleen) ja toisesta etukappaleestakin puolet kahdesti (ekalla kerralla toisen hiha-aukko vaan alkoi keljusti ylempää kuin toisen).

Malli: Kim Hargreaves'n Jarrett kirjasta Vintage Knits Lanka: Rowan Scottish Tweed DK, hiukan vajaa 750g Puikot: 4 (sileällä), 3,5 (resoreissa) ja 3 (olka- ja kyynärpaloissa)

Sitten tietenkin muutama in action -kuva:

Tämä projekti kumosi kyllä pitkälti arvaukseni siitä, että Rowanin hienot neulemallit ovat myös hienosti ohjeistettuja. Sinänsä takki oli aika peruskamaa, mutta aika häiritsevää oli muun muassa se, että kirjassa ei ollut mitään muita mittoja kuin takakappaleen leveys ja pituus ja hihan pituus kainaloon saakka. Kun kuitenkin päädyin hiukan soveltamaan (alaosa on lähinnä kokoa M ja yläosa L, kun malli oli selvästikin tehty pienihartiaiselle), se aiheutti joitakin haasteita. Lisäksi olen vähän sitä mieltä, että ainakin nuo hiha- ja olkapalat ovat kirjan mallin päällä vähän erilaisella ohjeella tehdyt. Mutta mitäpä tuosta. Aika hyvä takki tuli kuitenkin. Käytössä (eilen) se on todettu lämpimäksi. Sopinee kotimaan kesään.

Varokaa liikakäyttöä, sisaret!

Heh, luin eilen Hesaria ja totesin J:lle, että tää on pantava blogiin. Marjut oli näemmä huomannut saman :)

Liikakäytössä on samantekevää, kudotaanko villasukkaa vai pelataanko jääkiekkoa. Se ei ole kehitykselle tai tunne-elämän hallinnalle myönteistä.
(Tarja Salokoski: Videopelien vaikutuksia on liioiteltu)

Tämähän siis toki koski lapsia ja nuoria, mutta ei kai riippuvuus missään iässä ole kovin myönteistä...

Kesätopin alkua

Nyt on eka kerä Muskatia neulottu eli etukappaleesta n. 1/3 valmiina. Aloitin tämän tosiaan viimeksi ompeluseurassa vitosen pyöröllä ja totesin siitä tulevan liian löysää. Muutenkin alun sileä osuus näytti epätasaiselta, mikä taisi johtua siitä, että joka 3. s on kierretty enkä ole niissä kauhean kokenut (nurjalla etenkään). Purin aikaansaannokseni tapaamisen lopuksi ja kyllästyin pariksi viikoksi koko toppiin. Sitten aloitin uudelleen suosituspuikoilla eli nro:lla 4,5. Alareunaan tein 4 krs ainaoikeaa, koska mallikuvassa reuna näyttää käpristyvän.

Nyt tästä sitten tuli ihan ok, kuvassa kohokuvio ei tosin näy kauhean hyvin, koska on niin kasassa. Työ etenee entistä paremmin, kun lainasin äidiltä bambupuikot. Metallisilla nurjat kierrot olivat aika tuskaisia, koska neulon oikealla kireämpää kuin nurjalla ja metalli liukuu ikävästi. Bambussa on parempi pito.


Pohdin ennen aloittamista, että miten ihmeessä toppi voi istua, kun on malliltaan ylöspäin levenevä. Ei siis tiimalasinmallinen kuten ihmisen kroppa (ohjeen kuvassa oleva malli on kokoa 34, joten sen päällä nyt varmaan kaikki näyttää hyvältä). Luulen selityksen ehkä piilevän siinä, että kohokuvio tehdään nurjilla silmukoilla, jolloin oikeastaan muodostuu joustinta. Asiahan selviää sitten, kun työ valmistuu... Saa nähdä jääkö nurkkiin lojumaan.

Sydämiä.

Ensin päivän tunnelma.
Sitten lahjasukat tyylitietoiselle 2-vuotiaalle. Sydämet saattavat olla liikaa...
Lanka: Seitsemän veljestä
Puikot: 3 ja 3,5
Koon kanssa luotan nyt siihen, että Novitan sukkakokotaulukko on aivan väärässä (ja kehottaa siis neulomaan aivan liian isoja sukkia). Toivoisin, että nämä olisivat noin kokoa 24. Sydän-kuvio on ryövätty täältä.

Ja lopulta, doudou. Sellaisia teemme pariisilaisompeluseuran synttäreiden kunniaksi hyväntekeväisyyteen. Tai siis minä tein tuollaisen silmäpuolen, muut ovat uskoakseni askaroineet kauniimpia pupusia ja nallekarhuja. Sydänpylly tästä tuli, ettei sitä heti kättelyssä kiusattaisi.

Tilkkujen yö

Piti nyt laittaa tänne kuva viime lauantain aherruksen tuloksesta, 5 x 7 tilkun kokoisesta peitosta. Kyllä sitä sitten puserrettiinkin yli yhteen saakka yöllä... Maria & Maria ottivat fiksummin vähän pienemmät peitot ja valmistuivat jo reilusti ennen puolta yötä. Äidin (joka 30 vuotta pitemmällä kokemuksellaan sai omansa yhdisteltyä nopeammin) suosiollisella muutaman sauman avustuksella tämä sitten kuitenkin tuli valmiiksi ja toivottavasti lämmittää tulevaisuudessa jotakuta mukavasti. Värit valitsin luonnollisesti noiden muutamien turkoosien perusteella. Kokosin tällä kertaa virkkaamalla (piiloilla, muut kokosivat kiinteillä), aiemmin olen ommellut. Kiinteillä silmukoilla tulee ehkä kuitenkin lopulta nätein, koska sauma on kuin koriste, eikä asia, joka pitää yrittää piilottaa. Oman haasteensa tarjosivat myös muutamat mukaan sattuneet peltitilkut, jotka oli tikutettu mahdottoman pienellä virkkuukoukulla... Pari lievähköä kirosanaakin taisi siinä lipsahtaa, kun koetin survoa koukkua niistä läpi.


Kuva on täysin luvattomasti varastettu äidin Facebook-tililtä. Sori.
Lisää kuvamateriaalia ja juttua aiheesta täällä.

Kirpputorilla.

Pariisissa paistoi tänään kovasti aurinko. Meidän lähellä, kanaalin rannassa, havaitsin kirpputorin - rupsahtaneita design-huonekaluja, romanttisia astioita, pitsejä, kirjoja ja miehiä ilman paitaa. Juuri kun ehdin ajatella, että pariisilaistoreilta ei hevin taida löytyä lankaa, osui kohdalle olettamuksen vääräksi osoittanut koju. Tuntemattomaan, puuvillan oloiseen lankaan sijoitin yhteensä 1,50e. Turkoosi-savunsininen lanka taipuisi varmaan mieluusti topiksi (minäkin alan innostua ajatuksesta), mutta taitaa olla vähän vaikeutta tuon määrän kanssa. Kovin on vaikea arvioida, paljonko sitä on. Kerät ovat kyllä tiiviitä, mutta eivät ne taida toppiin asti riittää... Postaukseni aihe on yhtäkaikki esitellä löytöni teille. Olen tullut vähän nappihulluksi, koska nappeja löytyy täällä aina ja kaikkialta. Tämänpäiväiset napit maksoivat yhden euron, ja ne ovat nuo pienet mustat alavasemmalla. Kuvaan piti saada myös uusi nappipussukkani, jonka sain natolta tuliaisiksi. Se on ihana!
Miesvillatakki etenee hitaasti mutta varmasti: takakappale ja toinen etukappaleista ovat valmiina - ja lienevät oikean kokoisetkin. Lisäksi puikoilla on seiskaveikan tuhoamisprojekti (ja totean yhä uudelleen, että sukkien neulomista en rakasta).