Piti nyt laittaa tänne kuva viime lauantain aherruksen tuloksesta, 5 x 7 tilkun kokoisesta peitosta. Kyllä sitä sitten puserrettiinkin yli yhteen saakka yöllä... Maria & Maria ottivat fiksummin vähän pienemmät peitot ja valmistuivat jo reilusti ennen puolta yötä. Äidin (joka 30 vuotta pitemmällä kokemuksellaan sai omansa yhdisteltyä nopeammin) suosiollisella muutaman sauman avustuksella tämä sitten kuitenkin tuli valmiiksi ja toivottavasti lämmittää tulevaisuudessa jotakuta mukavasti. Värit valitsin luonnollisesti noiden muutamien turkoosien perusteella. Kokosin tällä kertaa virkkaamalla (piiloilla, muut kokosivat kiinteillä), aiemmin olen ommellut. Kiinteillä silmukoilla tulee ehkä kuitenkin lopulta nätein, koska sauma on kuin koriste, eikä asia, joka pitää yrittää piilottaa. Oman haasteensa tarjosivat myös muutamat mukaan sattuneet peltitilkut, jotka oli tikutettu mahdottoman pienellä virkkuukoukulla... Pari lievähköä kirosanaakin taisi siinä lipsahtaa, kun koetin survoa koukkua niistä läpi.
Kuva on täysin luvattomasti varastettu äidin Facebook-tililtä. Sori.
Lisää kuvamateriaalia ja juttua aiheesta täällä.
perjantai 2. toukokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Siis mitä ihmettä, yhdessä päivässäkö tuollaisia syntyy?
Mua kiinnostaa kovasti, mikä on paras tapa yhdistää noita tilkkuja, kun pitäisi se velipojan peitto joskus saattaa päätökseensä. Lakkiaislahjaksi pitäisi mennä, mutta olemme kotona juhlia edeltävänä päivänä n. klo 22 eikä yhtään saumaa ole ommeltu; mahtaakohan olla vähän epärealistista yrittää saada peitto juhliin valmiiksi? (onhan siinä sitten aamulla vielä se lakitus, jonka aikana näppärä sisko voi pistää silmukkaa toisen perään...)
Tilkut (56) pitäisi olla kasassa, mutta pelkäänpä niiden olevan kovin erikokoisia. 20cm on suhteellinen mitta :)
Ilona, olet meidän kaikkien sankari! Oli ihan hauska kokemus tuo tilkkujen yö...
Laura, alahan virkata tilkkuja yhteen niin voit vielä säilyttää järkesi :) Ja erikokoisten venyttäminen oli musta yllättävän helppoa, niin kauan kun ero nyt ei ollut ihan hurrrrjan iso.
Tosiaan mun mielestä kiinteillä silmukoilla tulee ehkä kaunein. Silloin saumat ovat itsessään jo koriste. Kaikkein piilevimmät saumat saa ehkä ompelemalla. Ja en suosittelisi minäkään jättämään yhteen iltaan 56 tilkun kokoamista, tuossa 36:ssa meni tosiaan se kuusi tuntia... Aika hyvin se venyttely onnistui, pitää vaan alun alkaenkin laatia sellainen järjestys niille tilkuille, että pienempien vieressä on isompia (olipa selkeästi sanottu), you know. Tsemppiä koetokseen! Ja muista: höyrytys lopuksi pelastaa :)
Joo vähän on sellainen tunne että taitaa veljen lahjonta tapahtua vasta vähän myöhässä. Nythän on niin, että minä olen täällä ja tilkut Suomessa...
Toivon lämpimästi, että venyttely onnistuu - tuo höyrytys on epäilemättä oiva vinkki :)
Lähetä kommentti