Makukysymys.

Katsokaahan! Tämä on Fifi. Tai siis alku siitä. Päätin, että minun on aika ottaa askel eteenpäin ja pyrkiä mallia sujuvasti lukevien proneulojien joukkoon.
Ensin hermostuin usein (=menin kerroksissa sekaisin enkä enää tajunnut mitään ja jouduin purkamaan). Nyt en hermostu enää niin usein, sillä vaikka teen virheitä, osaan jotenkuten korjata ne.
Jee! Ongelmana on kuitenkin se, että en ole varma kuinka suuri pitsineuleen ystävä olen. Tai siis, onhan tietenkin pitsineuleita ja pitsineuleita, mutta esimerkiksi tästä nimenomaisesta mallista en ole varma. Tavallaan pidän siitä kovasti, tavallaan taas en ihan äkkiä keksi, minkä kanssa sitä käyttäisin.
Ajattelin tehdä tämän ensimmäisen Fifin anopille joululahjaksi (ajattelin, että hän ei loukkaannu vaikka siitä tulisi mummohenkinen). Sen neulominen on kuitenkin vähän pakkopullaa, ja oikeastaan teen sitä lähinnä siksi, että saisin puikot vapautettua muita töitä varten... Minusta ei siis ehkä koskaan tule kunnon proneulojaa, jonka käsissä syntyy monimutkaisia malleja puolihuolimattomasti.

Eka joululahja

Sunnuntaita...Ulkona on niin harmaat, kun vaan parhaimmillaan lokakuun lopussa voi olla, mutta oi miten ihanaa ja rauhallista on, kun sytyttää paaaaljon kynttilöitä...
Tunnustin juuri itselleni, että olen tainnut virallisesti alkaa odottaa joulua. Suunnittelin juuri mihin joulukuusi laitetaan (joo, meille tulee pieni kuusi), ostettiin liput jouluksi Ruotsiin ja sain ekan joululahjan valmiiksi! No, jos vuodesta on vain neljä kuukautta kesää on kai ihan kohtuullista, että jouluun käyttää kaksi? Joululaulujen kanssa täytynee vielä pihdata ainakin kuukausi...Joulu on pop!

No, niin, sitten tämä kuvassa näkyvä komistus. Aika erikoinen, eikö totta? Virkkasin sen veljen vaimolle, joka nyt vihdoin muttaa helmikuussa Aasiasta Norjaan. Bergenin hyytäviin tuuliin tarvitaan kaulaliina, eikö totta? Virkkasin tän vaihteeksi pituussuunnassa ihan omasta päästäni ja tuli aika hauska. Vanhat jämälangat löysi käyttöä, vaikka jollain muilla väreillä tää ois vieläkin kivempi. Virkkaaminen oli tosi nopeeta muuten, verrattuna esimerkiksi yhteen toiseen kaulaliinaprojektiin :) G:n kommentti oli, että aika norjalainen. No, niin se jotenkin onkin, mutta sehän sopii.
Ai niin, ja ihana poikaystäväni sanoi, että se olis tosi onnellinen jos sekin sais joululahjaksi jotain mitä olen itse tehnyt. Ja se oli ihan tosissaan! Nyt tarvitsen vain jonkun hyvän idean, koska G:llä on jo lapasia, sukkia ja kolme kaulaliina. Eli oliskos teillä jotain mielessä?
Hyvää sunnuntaita, tänään on tunti enemmän aikaa kutoa! Viis pimeästä, onneksi on kynttilät!

Joululahja 1.

Joululahjaksi tämän ainakin ajattelin, natolleni, tunnettehan sanan? Kyseessä on siis kaulahuivi, johon päätin tehdä jonkinlaista laiskan naisen pitsiä - siis ainaoikeaa puikkokokoa suunnilleen tasaisin välein vaihtelemalla. Näin muodostui eräänlaisia raitoja. Ihan mukavan näköisiä mielestäni, joskin melko boheemeja - käsialan epätasaisuus näkyy tässä työssä mainiosti. Huivi on kuitenkin kauniin värinen ja kokovillainen eli lämmin, joten kyllä se taitaa pakettiin päätyä.

Pariisin poncho.

Pariisin-ompeluseuralaisen tädin ystävällisestä vinkistä löysin täältä soman ja varsin edullisen lankakaupan. Siellä on seinät täynnä upean värisiä villavyyhtejä. Sain ostettua muutamia syksyn värisiä keriä ja päädyin tekemään niistä lämpimän ponchon - pikkuisessa asunnossamme kun ei ole muuta lämmitystä kuin kaksi irtopatteria. Villavaatteet ovatkin jo tulleet tarpeeseen! Ponchon tein taas mahdollisimman yksinkertaisesti, ainaoikealla ja kaksi samankokoista suorakaidepalaa yhdistämällä.
Lisäksi ostin ohuempaa ruskeaa villalankaa, josta näin alkuun virkkasin itselleni pipon. Se ei näy nyt kuvassa kovin hyvin, mutta eipa se mikään ihmeellinen olekaan. Saa taas virkkaaminen jäädä hetkeksi - noin ohuesta langasta se on vähän tympeää minun makuuni.

Pariisin tuotantoa.

Minäkin pistän nyt töpinäksi. Vihdoin sain kuvattua nämä täällä tekemäni jutut. Ekana tein pitsipipon omaan käyttöön, kun en oikeastaan ottanut mitään talvivarusteita mukaan. Se piti tehdä valkoisesta Nallesta, koska se oli ainoa kerä, jonka otin mukaan (mikä kauhea lankapuute!). Puikot oli 3,5, varmaan mulle vähän liian paksut tähän lankaan.
Seuraavaksi tein pipolle kaveriksi kaulahuivin, edelleen valkoisesta nallesta, koska en saanut käytyä muutakaan ostamassa. Koska olen kärsimätön, ajattelin että paksut puikot takaavat pitsimäisen efektin. Ja kyllähän se suunnilleen niin menikin... Puikot olivat ehkä kokoa 6 (tms.) ja neule on sileää. Väliin tein typeriä reikäkerroksia, ne eivät onneksi näy juurikaan kuvassa.
Blogeissa ei yleensä näy omia kuvia, joten tämä on nyt sitten kai tosi mautonta - pahoittelen! Jatkan seuraavassa postauksessa tätä Pariisin tuotannon esittelyä...
Tässä vielä jokin ohjeen tapainen tuohon pipoon, kun MariaB sitä kyseli:


Pitsinen pipo valkoisesta Nallesta

Koko: minulle sopiva
Lanka: Nalle valkoinen, vajaa puoli kerää
Puikot: 3,5
alussa 78 silmukkaa, neulottu pyörönä

Näin tein:
Neuloin 12 kerrosta 3 o 3 n -joustinneuletta, jonka jälkeen lisäsin yhdellä oikein neulotulla kerroksella joitakin silmukoita, jotta pitsiosuus ei olisi joustinta kireämpi.
Sitten vaan pitsiä: *3o, langankierto, 2o yhteen*, toistin tätä kerroksen loppuun.
Väliin tein 3 kerrosta sileää neuletta, sitten taas reikäkerroksen. Sovelsin pitsin aloitussilmukkojen määrää aina siten, etteivät reiät satu joka kerroksella ihan samaan kohtaan.
Kavensin melko vauhdikkaasti sitten, kun tuntui sopivalta. Jatkoin pitsiä kuitenkin loppuun asti, kun minusta sileä päälaki olisi näyttänyt tyhmältä. Päättelin, kun jäjellä oli 10 silmukkaa.
Tässä pipossa on paljon reikiä, joten (minusta) ei ole niin tarkkaa, kuinka täsmällisen tasaisesti ne ovat; kavennusten ohessa ihan tasaista rytmiä on vaikea pitää yllä.

Joululahjailua

Vihdoin saatiin kamera takaisin ja blogielämä voi jatkua. Anteeksi pitkä hiljaisuus...

Mutta nyt siis on pitsiasia viimein valmis ja tässä näette hiukan todistusaineistoa siitä. Hassustihan sen kanssa meinasi käydä, kun lanka loppui ennen hapsujen leikkaamista eikä olisi riittänyt, vaikka olisin jättänyt muutaman viimeisen kerroksen virkkaamatta. Onneksi FiinaNeuleen ihanan avulias omistaja toi minulle kotoaan lisää tuota lankaa, sen myynti kun oli liikkeessä lopetettu muuton myötä.

Lisäksi tässä hiukan viime kerran painotöitä, muutaman tyynyliinan painoin vielä kotona lisää. Näköjään näyttävät kuvissa hiukan todellisuutta paremmilta, mutta hyvä niin. Itse miellyin Hobby Pointin väreihin, jotka olivat hiukan tukevampia kuin Tiimarin (vihreä) väri, joka tuppasi pikkuisen leviämään. Varovasti tuputtamalla sekin toimi, mutta etenkin tuolle lakanakankaalle ei sillä tullut aivan yhtä teräviä kuvia kuin sinisellä. Tai sitten syynä on allekirjoittaneen kokemattomuus tuputusalalla... Kannattaisikin oikeastaan hankkia ensi kertaa varten seula.














Nyt on sitten vuorossa ryntäys Novitan tehtaanmyymälään, josta toivottavasti löytyy hiukan muitakin värejä kuin uudet markkinoilla olevat. Muutoin menee lahjasuunnitelmia uusiksi. Harmittelin esim. Samoksen värivalikoimaa (kuusi hailakkaa mitäänsanomatonta väriä), koska se olisi koostumukseltaan mainio. Samoin 7 veljeksen valikoima ihmetyttää suuresti: seitsemän eri harmaan sävyä, eikä yhtään kaunista vihreää. Pitää ehkä etsiä jotain eri merkkisiä vastaavia lankoja, jollei tuolta tehtaanmyymälästä löydy jotain vanhoja parempia värejä.


(Ja voi mur, kun tämä asettelu ei ikinä näytä samalta kuin esikatselussa!)

Kesäiset lakanat

No niin hyvät ompelusisaret. Tässä mitättömän pienessä kuvassa pitäisi nyt näkyä ne lakanat, jotka aika suitsait kirjoin veljelle sen häihin silloin kesäkuussa. Väriyhdistelmä oli tosi onnistunut ja todellisuudessa aika paljon raflaavampi kuin tässä kuvassa. Tuollaisen kuvion kirjominen, jossa mitään ei "täytetty", oli tosi nopeaa ja vaivatonta.
Ja sitten kröhöm, olettekos te kaikki siirtyneet sinne facebookin kun blogi on hiljennyt? Mulla on runsaasti ylimääräistä aikaa nyt kun pitäis tehdä gradua, ja niinpä käyn täällä aina katselemassa, josko olis jotain uutta ihasteltavaa, mutta huokaus...hiljaista on.
No niin, nyt aletaan naulata G:n kanssa tauluja seinille, jihuu! Enää eteinen laittamatta! Koti on parasta mitä ihmisellä on lokakuisin.

Marian keskeneräiset

Ihanaa kuulla Lauran kuulumisia Pariisista! Kutoisinpa minäkin bontsoa Pariisissa, nauti!

Tein tosiaan kilpailuun kahdet sukat, mutta vain toiset lähtivät. Sain valitettavasti vain ne yltiösöpöt ruususukat valmiiksi, näitä taloversioita on edelleen vain yksi...Olis varmaan pitänyt priorisoida aika toisin, mutta peukut nyt pystyyn kuitenkin. Tietenkään en muistanut kuvata ruususukkia ennen niiden hätäistä lähtöä maailmalle.

Ikuisuusprojektihuiviani on enää yksi lankakerä jäljellä, joten valoa näkyy tunnelin päässä. Sen aion seuraavaksi päätellä. Tosin viikonloppuna rupesin kutomaan kummallista kalottia isälle, jonka kalju palelee pyöräilykypärän alla. Tiedän, kuulostaa tosi villiltä. No, kudoin kalotin ohuesta virkkauslangasta, joka olikin aika hauskaa kudottavaa, kakkosen puikoilla. Tuli ihanan ohkaista hienoa neuletta. Haaveilin, että jos eläisin 1800-luvulla kutoisin langasta ohkaiset pitsiset käsineet. Vaan mihin minä niitä tässä maailmanajassa ja keskellä Helsingin lokakuuta tarvitsisin...HUOkaus.

Sellaista multa, ikävästi opinnot ja muut kiireet viime aikoina häirinneet käsitöitä. Gustavilta sain muuten synttärilahjaksi WSOY:n Kaikki kirjonnasta -kirjan. Todella paksu ja nimensä väärti, eli inspiraation lähteitä ei puutu. Siinä on ihania joululahjaideoita!