Ihanaa kuulla Lauran kuulumisia Pariisista! Kutoisinpa minäkin bontsoa Pariisissa, nauti!Tein tosiaan kilpailuun kahdet sukat, mutta vain toiset lähtivät. Sain valitettavasti vain ne yltiösöpöt ruususukat valmiiksi, näitä taloversioita on edelleen vain yksi...Olis varmaan pitänyt priorisoida aika toisin, mutta peukut nyt pystyyn kuitenkin. Tietenkään en muistanut kuvata ruususukkia ennen niiden hätäistä lähtöä maailmalle.
Ikuisuusprojektihuiviani on enää yksi lankakerä jäljellä, joten valoa näkyy tunnelin päässä. Sen aion seuraavaksi päätellä. Tosin viikonloppuna rupesin kutomaan kummallista kalottia isälle, jonka kalju palelee pyöräilykypärän alla. Tiedän, kuulostaa tosi villiltä. No, kudoin kalotin ohuesta virkkauslangasta, joka olikin aika hauskaa kudottavaa, kakkosen puikoilla. Tuli ihanan ohkaista hienoa neuletta. Haaveilin, että jos eläisin 1800-luvulla kutoisin langasta ohkaiset pitsiset käsineet. Vaan mihin minä niitä tässä maailmanajassa ja keskellä Helsingin lokakuuta tarvitsisin...HUOkaus.
Sellaista multa, ikävästi opinnot ja muut kiireet viime aikoina häirinneet käsitöitä. Gustavilta sain muuten synttärilahjaksi WSOY:n Kaikki kirjonnasta -kirjan. Todella paksu ja nimensä väärti, eli inspiraation lähteitä ei puutu. Siinä on ihania joululahjaideoita!
1 kommentti:
Tosi hienot maisemasukat kyllä! Olen varma, että ruususukatkin ovat hienot ja pärjäävät mainiosti kilvassa. Olen itsekin vähän aprikoinut, että voisi olla hyvä aika aloittaa jokin vähän monimutkaisempi neuletyö; tälläkin hetkellä on menossa kovin yksinkertainen ainaoikein-kaulahuivi, jossa tosin vaihtelen puikkokokoa välillä pitsiefektin saavuttamiseksi...
Lähetä kommentti