lauantai 24. toukokuuta 2008

Suomen kesää odotellessa.

Melkein jo meinasi mennä hermo loputtomaan sileään neuleeseen, mutta valmista tuli kuitenkin: esittelyssä siis miesvillatakki Jarrett. Lievään tuskastumiseen saattoi vaikuttaa se, että tein takakappaleen kaksi kertaa (ensimmäisestä tuli liian pieni, minkä luonnollisesti huomasin vasta kun olin tehnyt oikeastaan koko kappaleen) ja toisesta etukappaleestakin puolet kahdesti (ekalla kerralla toisen hiha-aukko vaan alkoi keljusti ylempää kuin toisen).

Malli: Kim Hargreaves'n Jarrett kirjasta Vintage Knits Lanka: Rowan Scottish Tweed DK, hiukan vajaa 750g Puikot: 4 (sileällä), 3,5 (resoreissa) ja 3 (olka- ja kyynärpaloissa)

Sitten tietenkin muutama in action -kuva:


Tämä projekti kumosi kyllä pitkälti arvaukseni siitä, että Rowanin hienot neulemallit ovat myös hienosti ohjeistettuja. Sinänsä takki oli aika peruskamaa, mutta aika häiritsevää oli muun muassa se, että kirjassa ei ollut mitään muita mittoja kuin takakappaleen leveys ja pituus ja hihan pituus kainaloon saakka. Kun kuitenkin päädyin hiukan soveltamaan (alaosa on lähinnä kokoa M ja yläosa L, kun malli oli selvästikin tehty pienihartiaiselle), se aiheutti joitakin haasteita. Lisäksi olen vähän sitä mieltä, että ainakin nuo hiha- ja olkapalat ovat kirjan mallin päällä vähän erilaisella ohjeella tehdyt. Mutta mitäpä tuosta. Aika hyvä takki tuli kuitenkin. Käytössä (eilen) se on todettu lämpimäksi. Sopinee kotimaan kesään.

4 kommenttia:

MariaB kirjoitti...

Mallin ura urkenee!

Ilona kirjoitti...

Onpa kyllä tosi hieno. Ja kuvatkin kuin suoraan jostain muotilehdestä. Vau. Onko mun mies ainoa, joka ei saa mitään kaulaliinaa isompaa itse tehtyä? Tässähän alkaa ihan nolottaa...

Iirismaria kirjoitti...

Laura, sä olet mun idoli! Takki on tosi hieno, kyllä taas kannatti purkaa ja tehdä useaan kertaan! Sitä paitsi olen erityisen vaikuttunut, että olet pystynyt M:n harteiden mukaan muokkaamaan neuletta. Respect.

Laura Proust kirjoitti...

Se hyöty (muiden ohessa) oli muuten takakappaleen purkamisesta, että tajusin mallissa olevan hyvinkin pienet hartiat Miikan hartioihin verrattuna. Tuli ihan sellainen olo että jee, opin jotain! Onnistuin sitten ihan kohtuullisesti suurentamaankin tuota yläosaa. Ravelryssa huomasin, että moni on tehnyt hihat tuohon malliin sillee, että silmukat on poimittu vartalo-osasta, mikä varmaan onkin parempi idea; niin pitkälle en kuitenkaan uskaltanut lähteä soveltamaan, kun epäilin että olisin lopulta joutunut suohon lyhennettyjen kerrosten kanssa ilman ohjetta.