Terveisiä gradumatskumatkalata länsinaapurista. Niin se vain on, että kun kuuseen kurottaa niin katajaan kapsahtaa. Gradu on totaalisessa kriisissä ja pahinta kaikessa, motivaatio nollassa. Ei kiinnosta. Olen tehnyt täällä kaksi viikkoa "töitä" ihan vasemmalla kädellä.
Koska edessä mitä todennäköisimmin on uranvaihto voinkin keskittyä käsitöihin. Olen lueskellut innolla kaikkia ihania blogeja ja katsellut kauniita kuvia, joten innostuin ottamaan omista keskeneräisistä kuvia. Vaikea muuten saada hyviä kuvia, kun ulkona on sademyrsky ja valon kanssa vähän niin ja näin...
Blogger heittelee taas näköjään kuvia mihin sattuu, mutta tässä viimeaikaisia saavutuksia. Virkkasin kynille pussin laivalla yli lahden, eikö tullut aika näppärä? Mulla on ennestään vaan sellaisia isoja penaaleja joihin mahtuu kilo kyniä ja näin matkaa varten ajattelin että tarvitsen vähän pienemmän. Ohuella langalla ja kiinteillä silmukoilla tähän meni kyllä tovi, paljon pidempään kuin luulin, mutta tykkään tosi paljon kauniista pinnasta ja napeista.
G:n joulukalenterista sain tuon ihanan syksyn värisen langan. Kun sitä oli vaan yksi kerä ja värit niin mahtavat ajattelin kokeilla jonkinlaista scarfletia, Etsy:ssä niitä on paljon erilaisia, tämä siis mun versio, ohjetta ei ole, toivottavasti tulee kiva. Ostin pari puunappia jolla se kiinnitetään. Tunnetteko konseptin? Lyhyt kaulaliina napeilla kiinni just kaulanympäri.
Lisäksi kävin Tukhomassa Marias garn -kaupassa ja ostin tätä ihanaa ruotsalaista alpakkaa sekä kaksi settiä puisia puikkoja. Ohuita 2.5 puikkoja en varmaan puisina olis ostanut mutta kun mukana ei ollut omia ja piti tietty heti päästä aloittamaan. Niin siis mitä? No rannekkeet ajattelin tehdä itselleni, JOS sen gradunrähjäkkeen joudun naputtamaan kokoon niin kirjastossa palelee aina niin kädet kuin ranteetkin. Ja alpakka on ihanan lämpöistä!
Huono uutinen on että kutominenkin on nyt vähän telakalla, koska jouduin pieneen onnettomuuteen. Juoksin bussiin enkä nähnyt pyöräilijää joten kohdattiin täydessä vauhdissa. Saldo mahtavat mustelmat ja murtunut nimetön vasemmassa kädessä. Auts. Pystyn vähän kutomaan, mutta kyllä se aika hidasta on. No huomenna lennän takaisin kotiin enkä liiku omalta sohvalta enää koskaan. Päätetty.
4 kommenttia:
Hui tuo onnettomuus, paranemista! Sun pitää ehkä hetki keskittyä suunnitteluun...
Ihania nuo virkkamus-neulomukset! Tuo penaali nappeineen on tosi soma, ja tuo huivi on hyvä idea yhdelle kerälle. Munkin pitäis varmaan kokeilla sellaista, kun tulen aika usein tyhmänä (ja muka säästömielessä) ostaneeksi yhden kerän jotain.
Mä olen lukenut hirveästi kehuja tuosta Dropsin Alpacasta, mutta en ole itse koskaan kokeillut. Onko se ihanaaihanaa? Himoitsen jo suomalaisia lankakauppoja; netissä surffaillessani olen tajunnut, että niissä ei ole ollenkaan hassummat valikoimat (ja täällä saa helpoiten käsiinsä jotain tekokuitua...). Pitäs kyllä ehkä saada jokin lottovoitto, kun tuo opintotukikin juuri lakkasi rahoittamasta lankaostoksiani.
Kiitos laura kommentista. Joo Dropsin alpaca on käsittäkseni aika suosittua ja onhan se ihanaa, mahtavat värimahdollisuudet ja pehmeys ja lämpö on ihan omaa luokkaa. Esim tuo sininen jota kudon, kuvassa ei näy, mutta siinä ihan muutama kierre jotain vihreään sävähtävää niin että se sinisen sävy on todella voimakas meren sinivihreä. Kaunis. Tietty se on aika ohkaista, ja mulla meinaan semmoisessa aina hermot mennä, on niin kiva saada valmista. 50 gramman kerä maksoi täällä viissin neljä tai viis euroa, joten ei öky kallista, mutta ei kyllä halpaakaan.
Ootko Laura muuten kokeillut ostaa netistä lankaa, sitä joku taas kehui hyväksi mahdollsuudeksi. Tietysti siinä menee se hipelyn ilo, mutta jos tietää mitä tahtoo. Tekokuitua on munkin mielestä hämmästyttävän paljon myös täällä Ruotsissa, jos ei mene ihan lankakauppaan. En ymmärrä, kuka sitä haluaa ostaa?
Tosi ihanat myös nuo sun tekemät viime postauksessa. Kävin ullan sivulla kurkkaamassa sen huivin ohjetta, näppärä ja tosi ihanan oloinen, sinisenä varsinkin. Mäkin aloitin puhdetöinä neuletorkkupiettoa, kudoin neliöinä, ajattelin, että sellaisen voi aina silloin tällöin tekaista kun ei ole muuta käsillä. Valkoisena seiskaveikasta ajattelin, sen voi sitten vaikka värjätä, jos mieli tekee.
No niin, tulipa rupateltua. Kiva nähdä sut pian!
Voi Maria! Koita parantua! Vaarallista siellä ulkomaailmassa. Ihanan väristä toi sininen. Olen miettinyt, miten voisin säilyttää puikkojani, mutta tollanen penaalihan on hyvä idea.
Voi voi, Maria, älä vaivu epätoivon laaksoon! Kyllä se vielä pilkottaa aurinko gradupesäänkin. Sympataan sua sitten meillä seuraavassa miitissä, jonne Laurakin pitkästä aikaa pääsee (jihuu!). Ikävä tuo pyöräilijäonnettomuus, toivottavasti sormi pian paranee neulomiskuntoon. Halaus!
Ihania asioita olet tehnyt, tunnetusti toi sininen on vielä mun lempiväri, joten miellyttää kovasti silmää.
Lähetä kommentti