Kämmekkäitä.

Yritän kuluttaa kerääntyneitä jämälankoja; tein siis muutamat kämmekkäät. Eräänä päivänä näin metrossa pikkutytöllä ihanan baskerin, jossa oli helmineuletta ja kuusi lettiä tasavälein. Harmaat kämmekkäät syntyivät tästä inspiroituneena. Ne on tehty Bergère de Francen Lima-langasta (80% villaa, 20% alpakkaa), silmukoita oli 28 ja puikot nro 3,5. Tykkään tuosta langasta ja siitä on kauniita, maanläheisiä värejäkin tarjolla. Letti vie 6 s ja sen molemmin puolin on 2 n. Vedenväriset (?) on tehty melkein samalla mallilla tuntemattomasta kaksinkertaisesta villalangasta, 25 s on niissä ja tuollainen tavallisempi palmikko. Ja vähän peukkuakin tein niihin, vaikka inhoan sitä...


Kämmekkäät sopivat kyllä ainakin tämän maan ilmastoon ihan kivasti (ja ovat tarpeen myös sisätiloissa...). Nuo sinisemmät taitavat kyllä lähteä lahjaksi Suomeen, toivottavasti niille löytyy sielläkin jotain käyttöä. Kirjoittaessahan ne ainakin toimivat?
Huomatkaahan muuten, että laitoin nuo tunnisteet tuohon sivuun näkyviin ja merkkasin niillä omat tekstini. Aattelin, että se helpottaa kovasti juttujen myöhempää hakemista (innostun välillä vähän kokeilemaan noita muokkausominaisuuksia muutenkin, sieltä löytyy vaikka mitä!).

Helmiä siis

Paremman puutteessa siis helmiä. Mielummin kyllä neulon...

Neulekirja Ranskanmaalta.

Kävin kirjastossa. Lainasin Luce Smitsin kirjan Le tricot - techniques et modèles. Varsin kattava opus, jossa kerrotaan hyvin kuvin kaikki ranskalaisesta silmukoidenluonnista palmikoiden ja erilaisten hihojen tekoon. Olin kuitenkin hämmentynyt, kun näin, millaisia välineitä neuloja tarvitsee:

Suurin osa noista muovinpaloista on minulle tuiki tuntemattomia. Silmukkamerkkien funktion olen tosin oppinut täällä ollessani; edelleenkään en omista yhtäkään.
Yhtä kaikki, päätin heti kokeilla yhtä kirjan esittelemistä pintaneuleista yhteen velipojan tilkkupeiton tilkkuun. Totesin, että on kiva, kun on hyvät kuvat vaihtoehdoista ja yksinkertainen selvitys vieressä. Kokeilen nyt tätä hyvin yksinkertaista mutta silti hereilläpitävää "Les côtes perlées" -neuletta, jolle en tiedä suomennosta. Näin se kuitenkin menee:
Silmukoita oltava 5:llä jaollinen määrä +2.
1.krs: *2 n, 1 o, 1 n, 1 o*, 2 n
2. krs: *2 o, 3 n*, 2 o

Elämää ilman puikkoja

Neuleriippuvuus on käynyt pahaksi. Viikko ilman kudinta ja erilaiset oireet ovat varsin selviä.
1) Minulla on selviä oireita blogiähkystä. Kun en voi itse kutoa, käytän aikani muiden blogeissa surffailuun. Ensin efekti oli rauhoittava: ihania, kauniita käsitöitä ja miljoonia ideoita. Vähitellen miljoonien ideoiden ja kauniiden käsitöiden vyöry alkoi ahdistaa toimettomia käsiäni: mulla ei ikinä ole aikaa tehdä noin paljon käsitöitä! En ikinä ehdi kutoa tarpeeksi! En ehdi toteuttaa sitä tätä enkä tuota unelmaa! En ikinä osaa suunnitella istuvia villapuseroita omasta päästä kuten eräät! Minä en ikinä osu paikalle kun parhaat lankakerät on alennuksessa tai kirpputorilla! Minä en ikinä ole tarpeeksi luova askerrellakseni kauniita istuvia ja mielenkiintoisia vaatteita kirpputorilöydöistä! Mulla ei ole värisilmää!
Ähky...röyh.
2) Loogista siis: Päätin perustaa oman blogin. Jos en voi neuloa, voin kirjoittaa neulomisesta, eikö? Blogin nimeksi tulee....tätätätätätäääää: Kerän kanssa. Mitäs pidätte?
3)Ostin itselleni ylihintaisen kinnasneulan (7,40e, kuuden sentin puupalasta maksettuna tämä summa ei voi olla mitään muuta kuin pienen herttaisen käsityöliikkeen yhteiskunnallista tukemista) siinä toivossa että neulaa voi käyttää vaikka puoli vasenta kättä on toimintakyvytön. Kotoa löytynyt vanha neulomisohje käteen ja menoksi. Puolen tunnin päästä olin saanut aikaan ison määrän varsin vaikeasti avautuvia solmuja, mutten mitään jota voisi kutsua neulokseksi. Heitin kerän ja neulan nurkkaan ja päätin surffata netistä paremmat ohjeet.
4) Kinnasneulan sijasta päätin ostaa askarteluliikkeestä kolme pussia puuhelmiä vitosella. Niitä nyt ainakin voin pujotella naruun, jos en mitään muuta.

Knit-aholic?

Terveisiä Sveanmaalta

Terveisiä gradumatskumatkalata länsinaapurista. Niin se vain on, että kun kuuseen kurottaa niin katajaan kapsahtaa. Gradu on totaalisessa kriisissä ja pahinta kaikessa, motivaatio nollassa. Ei kiinnosta. Olen tehnyt täällä kaksi viikkoa "töitä" ihan vasemmalla kädellä.

Koska edessä mitä todennäköisimmin on uranvaihto voinkin keskittyä käsitöihin. Olen lueskellut innolla kaikkia ihania blogeja ja katsellut kauniita kuvia, joten innostuin ottamaan omista keskeneräisistä kuvia. Vaikea muuten saada hyviä kuvia, kun ulkona on sademyrsky ja valon kanssa vähän niin ja näin...

Blogger heittelee taas näköjään kuvia mihin sattuu, mutta tässä viimeaikaisia saavutuksia. Virkkasin kynille pussin laivalla yli lahden, eikö tullut aika näppärä? Mulla on ennestään vaan sellaisia isoja penaaleja joihin mahtuu kilo kyniä ja näin matkaa varten ajattelin että tarvitsen vähän pienemmän. Ohuella langalla ja kiinteillä silmukoilla tähän meni kyllä tovi, paljon pidempään kuin luulin, mutta tykkään tosi paljon kauniista pinnasta ja napeista.

G:n joulukalenterista sain tuon ihanan syksyn värisen langan. Kun sitä oli vaan yksi kerä ja värit niin mahtavat ajattelin kokeilla jonkinlaista scarfletia, Etsy:ssä niitä on paljon erilaisia, tämä siis mun versio, ohjetta ei ole, toivottavasti tulee kiva. Ostin pari puunappia jolla se kiinnitetään. Tunnetteko konseptin? Lyhyt kaulaliina napeilla kiinni just kaulanympäri.

Lisäksi kävin Tukhomassa Marias garn -kaupassa ja ostin tätä ihanaa ruotsalaista alpakkaa sekä kaksi settiä puisia puikkoja. Ohuita 2.5 puikkoja en varmaan puisina olis ostanut mutta kun mukana ei ollut omia ja piti tietty heti päästä aloittamaan. Niin siis mitä? No rannekkeet ajattelin tehdä itselleni, JOS sen gradunrähjäkkeen joudun naputtamaan kokoon niin kirjastossa palelee aina niin kädet kuin ranteetkin. Ja alpakka on ihanan lämpöistä!

Huono uutinen on että kutominenkin on nyt vähän telakalla, koska jouduin pieneen onnettomuuteen. Juoksin bussiin enkä nähnyt pyöräilijää joten kohdattiin täydessä vauhdissa. Saldo mahtavat mustelmat ja murtunut nimetön vasemmassa kädessä. Auts. Pystyn vähän kutomaan, mutta kyllä se aika hidasta on. No huomenna lennän takaisin kotiin enkä liiku omalta sohvalta enää koskaan. Päätetty.

Lisää lahjoja.

Mutta ei joululahjoja kuitenkaan. Tein kummitädille 50-vuotislahjaksi lopulta kaulahuivin suunnilleen Ullan Pumpulihuivin ohjeella. Tosi helppo. Käytin siihen 50 g Filatura di crosan Multicoloria (60% mohairia, 40% akryyliä) ja puikkoja nro 4. Silmukoita oli ihan ohjeen mukaan.

Sitten sain lopulta hankittua juuri sopivanlaista lankaa häälahjatorkkupeittoon, ja se valmistuikin kahdeksikon puikoilla nopeasti. Halusin yksinkertaisen, joten tein peiton yhdestä kaistaleesta ja kokonaan helmineuletta. Oli vain kaksi ongelmaa: ostin alkujaan 1,1kg lankaa, jonka tajusin heti riittämättömäksi määräksi. Kun palasin kauppaan, jäljellä oli enää 200g, joten lopulta peittoon tuli 1,3kg lankaa, mutta olisi voinut tulla enemmän. Se on sellainen kaistale siis, leveys 65 cm ja pituus 170 cm. Ehkä sitä saisi pesemällä suurennettua (venyy valtavasti), mutta en tiedä uskallanko ryhtyä puuhaan. Toinen ongelma oli se, että päättelin kerien päät tyhmästi, ja ne näkyvät peitossa. Jostain syystä tulin vainoharhaiseksi ja solmin kerien päät aina yhteen (onneksi sentään melkein aina reunassa), mutta en jotenkin ajatellut (enkä näköjään huomannutkaan) että noin paksussa langassa se näkyy liikaa. En jaksa kuitenkaan tehdä koko peittoa uudestaan, ja yritän ajatella että käsityön jälki saa näkyä. Kyllä siitä kuitenkin tuli melkolailla sellainen, kuin halusin.

Pipoasiaa

Jokohan nyt ois viimenen versio siitä kuuluisasta piposta käsillä. Olen mennyt jo laskuissa sekaisin, mutta taitaa olla joku viidestoista versio. Tällä erää virkattu. Mielestäni aika nätti malli, jonka olen bongannut parinkin ihmisen päästä bussissa ja kaupassa. Toivottavasti eivät kauheesti ihmetelleet, mitä mä tuijotin. Laskin vain pylväiden ja simpukoiden määrää:) Päälaella siis pylväitä ja sitten noin yhdeksän kerrosta simpukoita, jonka ansioista toi reuna on noin kivan mallinen. Harmi vaan, että sattui toi lanka olemaan 100% villaa, joka on ystäviemme turkiskuoriaisten herkkua.

Toinen pipoasia löytyi Modasta. Olisi mahdollisuus tehdä hyväntekeväisyyttä pipojen ja sukkien muodossa. Suomen Punainen Risti, Moda ja Tekstiiliteollisuus Oy järjestää kampanjan, jonka tarkoituksena on neuloa lämpimiä pipoja ja sukkia kylmillä seuduilla hädässä ja puutteessa eläville. Ajattelin vaan, että jos jollain syntyy väkisin likaa jompia kumpia, niin niitä voi lähettää pois hyvään tarkoitukseen.

Juhlapukukriisi.

Tiedättekö sen ongelman, kun tulossa on talviset juhlat (=häät), ja mekkoja olisi, mutta kaikki ovat spagettiolkaimisia. Sitten aletaan epätoivon vimmalla kiertää kauppoja ja etsiä jotain lämmintä ja hartiat peittävää asiaa sen asusteeksi; ei löydetä mitään kovin miellyttävää; päädytään rötkäleeseen neuletakkiin, joka ei oikeastaan sovi tyyliin ja pilaa tehokkaasti koko asukokonaisuuden.
No, minulle tämä ongelma on varsin tuttu (ja toistuu yleensä myös kesäjuhlissa, joihin sentään voi kohtuullisella vaivalla löytää jonkun kepeän huivin), ja nyt se on taas edessä. Olen helmikuisissa häissä peräti kaasona - ja koska siinä tehtävässä on kai pakko seisoa siellä kirkon etuosassa, niin olisi kiva ettei puku olisi ihan kelvoton. Mieleeni tuli sellainen, että olisipa tavallaan tosi hauska keksiä jokin yksinkertainen (ja suhteellisen nopeasti) neulottu asia, joka lämmittäisi ja peittäisi olkapäät. Mutta minkälainen se olisi? Oletteko koskaan miettineet tätä kysymystä? Hyviä ideoita otetaan ilolla vastaan. Ja jos jollain on jotakin mainioita vähän sellaiseen hailakan kullanväriseen tahi herttaisen vaaleanpunaiseen pukuun sopivia talvisia yläosia, lainaan mielelläni...

Uusi linkki

Ehdin taas lounaan päälle surffailla neulesivuilla ja löysin toisen englanninkielisen nettineulelehden MagKnits. Onko teille tuttu? Lisäsin sen linkkilistaan. Ja tunteeko joku tän Ravelry -knit and crochet communityn? Suljettu sivu, jonne vois saada kutsun jos laittais nimensä listalle, mutta kun en oikein tiedä mistä on kyse.
No niin, nyt työnhakua neuleiden sijaan. Puoli tuntia lounaan päälle on sallittu. Eilen meni kyllä 2 ja puoli...

Paluu arkeen

Mutta ennen sitä vielä hetkeksi joulun tunnelmiin..

Ilonalle maaaaaaailman suurin kiitos aivan ihanasta virkatusta pörröisestä kaulaliinasta! Tykkäsin todella ja kiitos että olit nähnyt niin paljon vaivaa, häkellyin aivan kun avasin paketin.

No niin, arvatkaa? Aivan. En tietenkään ottanut kuvia kaikista joululahjoista ennen niiden lähtöä maailmalle, koska jälleen kerran tuli kiire. Mutta tein mielestäni varsin vaikuttavan määrän omatekoisia lahjoja, joita oli kiva antaa
- Gustavin slipoveri
- Kaksi virkattua pipoa, yksi kudottu letikäs
- Virkattu kaulaliina
- Kaksi keittiöpyyhettä, yksi kudotulla pitsillä ja toinen kukkakirjonnalla
- Yhteensä neljät villasukat

G tykkäsi slipoverista joka onnistuikin tosi hyvin. Kamerasta simahti patteri juuri kun olin ottamasta herrasta kuvaa äsken...

Sen sijaan sain otettua muutamia muita kuvia:
JOululahjaksi sain kaksi neulekirjaa ja novitan vuosikerran. Neulekirjat ovat Stich'n bitch, joka on kyllä aika aloittelijoille ja ruotsalainen stickning, käänetty varmaan englannista
Stickningistä löysin esim nämä aika kivat tossut jotka ensi vuonna saattavat päätyä pukin konttiin :) Kuvassa myös yksi Gustavin ja yksi Marian käsi.





Ja tässä vielä käsitöitä, vaikkakaan ei itse tekemiäni: asuntomme uusimmat asukkaat, Neiti ja Lohikäärmemies, molemmat mielestäni varsin hurmaavia. Neiti muutti luoksemme Prahan matkan yhteydessä ja herra lohikäärmemiehen sain joululahjaksi veljen vaimolta. Se on Cambodiassa jossain lasten projektissa valmistettu ja mielestäni varsin mainio. Nimi tulee herran vasempaan käteen ja oikeaan jalkaan ommellusta röpelöistä jotka mielestäni muistuttavat lohikäärmeen selkään piirrettävää harjannetta.


Kuvien lataaminen onnistui tällä kertaa muuten oikein erityisen huonosti, jostain syystä ne halusivat aina mennä sivun alkuun...