Olen viime aikoina virkkaillut innokkaasti. Vuosi sitten olin koko taidon jo lähes unohtanut, mutta nyt sitä on tullut elvytettyä, kun on löytynyt kyllin helppoja ja fiksuja ohjeita. Lisäksi paksusta langasta tulee kauhean nopeasti valmista, mikä on palkitsevaa.
Tällaista syntyi nyt sitten siitä Novitan Jengasta, jota minun oli pakko ostaa alennusmyynnistä kesän lopulla (koska se oli niin ihanan väristä). Vielä olisi vähän yli yksi kerää jäljellä, josta voisi tehdä jotain. Tämä pipo on kerrankin itselleni, kuten kuvasta näkyy :) Malli on Stitch 'n Bitchin Jokamiehen pipo, mutta niin kuin viimeksi tavatessa totesimme, se sopii oikein hyvin naisellekin. Tein tästä vain pari kerrosta lyhyemmän kuin alkuperäinen malli.
Lisäksi sain juuri valmiiksi ensimmäisen osan Patakalloihin (samaisesta kirjasta), joista tulee joululahja armaalle veljelleni. Langaksi valikoitui sopivasti Novitan Isoveli. Pannulapun toinen puoli on samanlainen kuin kuvassa, mutta väreiltään negatiivi. Muoks: Tarkemmin ajatellen toisesta puolesta tulee samanlainen kuin tästä ja toisesta pannulapusta väreiltään negatiivi. Muuten laput yhdistävä reuna olisi toiselta puolelta samanvärinen kuin itse lapun pääväri, ja se ei näyttäisi yhtään niin hyvältä.
5 kommenttia:
Hienoja! Tuo pääkallohomma menee taas jo tottavie seuraavalle asteelle hienoine kuvioineen :) Mä olen täällä pohtinut, mitä hyötyä on ohjeista, kun mun käsiala ei kuitenkaan ole lähimainkaan sama kuin niissä. Yritin juuri tehdä Novitan perulaispipoa, jonka purin pariin kertaan onneksi jo alussa (käsialani on 10,5 % ohjetta löysempi, luulen - ois tosin pitänyt varmaan lukea pitk matikka neulontaa varten :)).
Erihienoja! Sä Laura harrastat kyllä ihan eri luokan neulontamatematiikkaa kuin kukaan muu tapaamani neuloja :)
Muutin muuten kellonaikaa, kun se oli väärin. Vai oliko meillä tarkoituksella Tyynenmeren aikavyöhykkeen aika?
Ei mun tietääkseni :) Oonkin ihmetellyt, että miksi kellon mukaan kaikki postaukset aina tulee ihan ihmeellisiin aikoihin. Mut ei mulle tullu mieleen tutkia, mistä asian ois voinu korjata...
Hehhee, mäkin olen ihmetellyt sitä aikaa, mutta siihen on jäänyt. Maria, sulla ilmiselvästi raksuttaa vähän pidemmälle...
Hienot virkkausjutut Ilona! Mäkin haluaisin tehdä pipon itselleni, kunhan nyt tästä joulusta päästään.
Kudoin lumekäsityönä äidin joululahjapipon toissa viikonloppuna. Lume siksi, että vaihtelen kudinta sen mukaan onko G kotona vai ei. Ihanan nopsasti tuli Ainolangasta mutta sain kyllä lopussa kikkailla, ettei tullut liian pieni. Sekin oli Novitan ohje, miksi ne mallittaa liian pieniä pipoja? Tän viikonlopun olin yksin mummolassa, G kotona ja slipo edistyi huimasti. Siinä on nyt kuviona sellainen "salama" eli nurja oikea nurja joka siirtyy yhden pykälän aina johonkin suuntaan kerroksella ja olen siihen aika tyytyväinen.
Ja nyt töiden kimppuun...
Lähetä kommentti