Sunnuntaita...Ulkona on niin harmaat, kun vaan parhaimmillaan lokakuun lopussa voi olla, mutta oi miten ihanaa ja rauhallista on, kun sytyttää paaaaljon kynttilöitä...Tunnustin juuri itselleni, että olen tainnut virallisesti alkaa odottaa joulua. Suunnittelin juuri mihin joulukuusi laitetaan (joo, meille tulee pieni kuusi), ostettiin liput jouluksi Ruotsiin ja sain ekan joululahjan valmiiksi! No, jos vuodesta on vain neljä kuukautta kesää on kai ihan kohtuullista, että jouluun käyttää kaksi? Joululaulujen kanssa täytynee vielä pihdata ainakin kuukausi...Joulu on pop!
No, niin, sitten tämä kuvassa näkyvä komistus. Aika erikoinen, eikö totta? Virkkasin sen veljen vaimolle, joka nyt vihdoin muttaa helmikuussa Aasiasta Norjaan. Bergenin hyytäviin tuuliin tarvitaan kaulaliina, eikö totta? Virkkasin tän vaihteeksi pituussuunnassa ihan omasta päästäni ja tuli aika hauska. Vanhat jämälangat löysi käyttöä, vaikka jollain muilla väreillä tää ois vieläkin kivempi. Virkkaaminen oli tosi nopeeta muuten, verrattuna esimerkiksi yhteen toiseen kaulaliinaprojektiin :) G:n kommentti oli, että aika norjalainen. No, niin se jotenkin onkin, mutta sehän sopii.
Ai niin, ja ihana poikaystäväni sanoi, että se olis tosi onnellinen jos sekin sais joululahjaksi jotain mitä olen itse tehnyt. Ja se oli ihan tosissaan! Nyt tarvitsen vain jonkun hyvän idean, koska G:llä on jo lapasia, sukkia ja kolme kaulaliina. Eli oliskos teillä jotain mielessä?
Hyvää sunnuntaita, tänään on tunti enemmän aikaa kutoa! Viis pimeästä, onneksi on kynttilät!
2 kommenttia:
Oon vähän kade, kun jotkut vaan tekee omasta päästä kaikkea... Mä oon vähän sellanen (ruuanlaitossakin), että seuraan orjallisesti ohjeita. Mutta hieno kaulaliina! Aion itsekin virkata yhden tuolla tavalla pituussuunnassa, kunhan löydän siihen oikeanväristä (vihreää) lankaa.
Miten olisi pipo G:lle? Itse olen tehnyt J:lle kolme pipoa, mutta silti teen varmaan taas, koska niitä ei tunnu voivan olla liikaa :)
Olen joskus nähnyt ohjeen tuolla tavalla pituussuunnassa virkatusta kaulahuivista, mutta se ei ollut lainkaan noin hieno - eikä noin norjalainen :) Hauskannäköinen kertakaikkiaan!
Miehen neulottu joululahjajuttu on aika vaikea. Olen itsekin askarellut monia pipoja, mutta loppuviimeksi en ole löytänyt oikein hyvää, hienosti päässä pysyvää mallia (kohteen tukka on paksua ja pipojanostattavaa sorttia). M on täällä adoptoinut mun ponchon kotikäyttöön, kun se on hyvä ase vilua vastaan. Miksi miehet ei yleensä käytä ponchoja? Voi olla, että päädyn tekemään vielä poikavärisen ponchon. Ja kaulaliinan.
Lähetä kommentti