Tässä on minun ensimmäinen amigurumini, kiitos vaan Ilonalle vinkistä ja kokemusten jakamisesta! Se on menossa kuvassa näkyvän kirjan kera 1,5-vuotiaalle kummitytölle, joka tulee meille jouluksi. Olen aiemmin virkannut sille pikkuisen hiiren kerran hätäpäissäni tuliaisiksi, ja ajattelin, että voinkin alkaa rakentaa kokonaista eläintarhaa. Lapsosen äidillä on siinä määrin tarkka maku, etten juuri uskalla neulottujen vaatteiden kanssa lähteä sooloilemaan, mutta lelut varmaan menee läpi...
Tämä pingviini-amigurumin ohje (joka tokikaan ei ole kovin monimutkainen) löytyy täältä. Virkkasin pingun 4,5mm koukulla ehkä noin seiskaveikan paksuisista langoista (paitsi keltainen puuvilla-akryyli oli kyllä paksumpaa). Täytin sen Ilonaa kopioiden riisillä, jota kulman takana sijaitsevasta jonkun-maalaisen kaupasta saa hyvin edukkaasti. Ompeleminen tuntuu täällä aina jotenkin hankalalta, kun ei ole kankaita eikä konetta, joten keksin luovan ratkaisun: ostin läheisestä jonkun-toisen-maalaisen kaupasta kolme paria miesten urheilusukkia, yhteensä 1,50e, ja värkkäsin yhdestä sukasta kätevän pussin. Ei tarvinnut paljoa ommella! Jalkoihin ja nokkaan tuli niin ikään täytteeksi urheilusukkaa.
keskiviikko 12. joulukuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Voi että miten söpö! J:n tekisi mieli E.coli-amigurumia (voitteko kuvitella), mutta mun mielestä siitä tulisi kyllä aika tylsä pötkylä :) Vaan ehkäpä teen sen sille jossain vaiheessa töihin piristykseksi, niin sen työkaverit vihertyy kateudesta. Oon muuten ekaluokalla virkannut äidilleni punakeltaisen "varahiiren" töihin, ja se on sillä edelleen tietokoneen vieressä. *hih*
Ensimmäistä kertaa tupsahdin blogiinne ja törmäsin Maanantaihin! Hänhän on siis julkkis :o)
Maanantai on Nutun Kummitytölle tärkeä ystävä, siis tuo pingviini, hän on Maanantai.
Ja hiiri on edelleen joukoissa vahvasti myös mukana! Kyseinen hiiri (liekö vielä nimetön?) on kova kutittelemaan ihmisiä!
Ja mainittakoon samaan kommenttiin vielä villasukista, joissa on sydän kantapäässä (joka muuten ei ole yhtään liikaa), että ovat hyvinkin kokoa 25 ja jäämässä juuri 2,5-vuotiaalle pieniksi; lempivillasukat juuri niiden sydänten tähden. Pienet neidit osaavat nauttia yksityiskohdista :o)
Lähetä kommentti