Sain viimein eilen (kuukausi keskeneräisen bloggauksen jälkeen) tämän mekon valmiiksi.
Lanka pirulainen loppui kesken, vaikka ostin tismalleen ohjeessa sanotun verran ja neuleeni tiheys oli silmukalleen määrätyn mukainen (mikä oli kyllä sattumaa, en tod. tehnyt mallitilkkua ja neuloin hiukan suositusta isommilla puikoilla). Oudointa kaikessa oli se, että vain Alpaca loppui kesken, Cotton Viscose riitti aivan hyvin. Puuttumaan jäi ihan reilusti: koko yläosan takakappale ja osa etukappalettakin. En ole keksinyt muuta selitystä kuin että Alpacaa oli kerissä ilmoitettua vähemmän. Onneksi löytyi vielä samaa värierää Menitasta. Vyötteetkin olin heittänyt pois, kun ajattelin, etten niitä enää tarvitse.
Ostin samalla myös aivan superihqun väristä vihreää Muskatia omaa kesätoppiani varten :) En vain tiedä koska pääsen sitä aloittamaan, kun olisi tämän mekkohenkilön isosiskon 6-vuotispäivät tuossa ensi kuussa ja sitä varten pari kerää Tennesseetä odottamassa virkkausta topiksi...
Aika raskaalta muuten tuntuu tuo mekko, että toivottavasti ei venähdä käytössä. Tosi käytännöllistä vielä neuloa lapselle materiaaleista, jotka vaativat käsinpesua... Mutta eihän tämä nyt mikään arkivaate olekaan.
3 kommenttia:
Tuosta tuli ihana viljamekko! Jos vaan saat kuvan uuden omistajan päällä, niin laita tänne, olisi kiva nähdä.
Pelkään, että mulle käy sama lankaongelma Jarrettin kanssa, vaikka nyt on tosissaan käsiala ihan viimeisen päälle oikea :)
Onko alpakka yleensä sellaista, että se ei kutita ollenkaan? Himoitsen vähän Ravelryssa ahkerasti esiintynyttä Anais-paitaa, joka on alpakasta kudottu t-paita. Yhdistelmä on vaan minusta jotenkin outo. Eikö alpakka kuiteskin ole myös hyvinhyvin lämmintä...
Alpakkainen T-paita kuulostaa aika eksoottiselta... Ainakin tuo Garnstudion Alpaca on ihanan pehmoista, ja luulen alpakoiden yleensäkin olevan aika kutittamattomia, vaikka tuskin niitä usein ihan paljaalla iholla pidetään.
Onneksi olkoon Ilona! Tuli tosi soma.
Lähetä kommentti