Iso vaate.

Tämä oli alkutilanne. Postipoika toi lankaa saarivaltiosta. Olin päättänyt tehdä taustalla näkyvän neuletakin Phildarin lehdestä (Hiver 07/08, Tendances). Siinä takki levenee, koska mallineule vaihtelee kahdenlaisen joustimen välillä: helmassa 5n 1o ja rintamuksessa 1n 1o. Tein mallitilkun. Kokeiltuani useita puikkoja ja päädyttyäni paljon suositeltua pienempiin, 1n 1o -joustinneule näytti tiheydeltään sopivalta, 5n 1o taas huomattavasti löysältä. Aloitin kuitenkin takakappaletta.
Siitä tuli 20cm liian leveä.
Laskin uudestaan.
Tuli 10cm liian leveä.
Totesin, että tällä langalla nurjat silmukat jostain syystä ovat leveämpiä kuin tuolla alkuperäisellä tosi muovisella Phildarin langalla (Partner). Selitystä en keksi.
Lisäksi Ravelrysta sain selville, että tämä takki vie odotettua paljon enemmän lankaa, ja 16 Jaegerin Extra Fine Merino Chunkyani saattaisivat loppua lyhyeen.
Herättyäni seuraavana yönä laskemaan silmukka-aiheisia prosenttilaskuja päätin vaihtaa mallia.
Päädyin Ravelryssakin varsin suosittuun Dropsin 103-1:een (jonka nimi toki on luovuuden riemuvoitto). Tein taas mallitilkun, sileällä tällä kertaa.Laskin huolella. Tiheys ei puikkokokoja vaihtamallakaan täsmännyt malliin. Päätin soveltaa, vaikka oli päättänyt, että siihen puuhaan en nyt ryhdy. Alkuperäinen ohje oli kuitenkin kirjoitettu kahdelle langalle, tiheydellä 11s/10cm tai 17s/10cm, ja koska minun tiheyteni oli 14s/10cm eli juuri noiden puolivälistä, totesin, että soveltaminen ei voi olla kovin vaikeaa.
Aloitin takakappaleen.
Siitä tuli 10cm liian leveä.
Vähensin silmukoita ja aloitin uuden.
Tein 10cm ja totesin, että tämä versio on 10cm liian kapea.
Opin seuraavaa: takakappale on mitattavissa oikean levyiseksi vasta noin 10 sentin neulomisen jälkeen. Ennen tätä se on (ainakin minulla) huomattavasti liian leveä.
Palasin edelliseen suunnitelmaan.
Neuloin aikamoisella vimmalla. Tulos on tässä:
Se näyttää sopivalta! Toistaiseksi.