Joululahjoja

Tässäpä jouluksi painamani esiliina, jossa on siis karhuja, ja ruusuköynnöskaitaliina. Laitoin yksityiskohdista tarkemmat kuvat.

Joulutunnelmissa vielä.

Joku kyseli, millaiset oli pariisilaisompelijoiden pikkujoulut - käykää katsomassa kuvia täällä!
Jokaisen piti siis tuoda mukanaan paketoitu lahja, jonka ainoat rajoitteet olivat, että sen on oltava itse tehty ja sinne on kyettävä laittamaan jotain sisälle. Monet olivat tehneet tosi kivoja kasseja ja pussukoita. Minusta se oli hauska ajatus; ehkä mekin voisimme tehdä jotain vastaavaa vaikkapa ensi vuonna?

Mekkoja

Tässä pikapostauksena J:n veljentytöille tekemäni Barbien mekot ja vihdoin valmistunut vanhojentanssipuku.

Tein vielä salomoninsolmuilla tuollaisen hartiahuivin tuon jo kauan sitten valmistuneen vaaleanpunaisen mekon seuraksi. Liilan mekon alareunassa on pieniä lasihelmiä ja turkoosin mekon vyötäröllä pikkarainen Dior-ruusuke. Ehkäpä nämä seikat korvaavat sen, että mekot ovat villaa eivätkä mitään ihanaa kiiltävää tekokuitua :)


Vanhojentanssipuvun omistajalla ei ole kuvassa kenkiä, minkä vuoksi helma näyttää hiukan pitkältä, mutta muutoin siitä tuli ihan tyydyttävä tekele. Ja mikä tärkeintä, asiakas itse vakuutti mekon olevan juuri sellainen kuin hän halusi.

Iloista joulua vielä kaikille! Pian seuraa minun osaltani pari viikkoa hiljaiseloa.

Sukkia.

Velipojalla ja minulla on uskoakseni samanlainen kiintymys villasukkiin. En kuitenkaan halunnut tehdä lahjaksi ihan perinteisiä sukkia, ja koska ihastuin ei-kuulemma-niin-kestävään lankaan (Bergere de Francen Lima, 80%villaa, 20% alpakkaa), päätin tehdä unisukat. Koska erinäisillä palstoilla putkisukat todettiin parhaiksi nukkumiseen, tein sellaiset, ekaa kertaa elämässäni. Siispä spiraalijoustinta peliin: 3o, 3n ja viiden kerroksen jälkeen aina siirryin yhden silmukan eteenpäin. Pyrin tekemään sukista napakat (Miikan jalalla mitaten), joten ekan liian ison yrityksen jälkeen niihin tuli 48 s puikoilla 3,5 (uskoisin, että lanka on aikalailla Seiskaveikan paksuista). Koska kantapäätä ei ole, sukat voi laittaa jalkaan miten päin tahansa. Kokonaismittaa niille tuli noin 41 cm.



Tein myös toiset Kerttuni, jotka menevät täällä hyväksi ystäväksi muodostuneelle saksalaistytölle. Ryhdyin oikein kikkailemaan, ja tein näihin sukkiin elämäni enimmäisen tiimalasikantapään, josta tuli mainioilla ohjeilla mielestäni paljon kauniimpi kuin siitä perinteisestä, jollaisen olen tottunut tekemään - olisiko sen nyt sitten saksalainen vai hollantilainen. Huomasin, että Ullassa on mukavasti neuvottu erilaisia kantapäävaihtoehtoja.

Ja sitten vielä yksi idea, joka on hautunut mielessäni. Haluaisin neuloa häälahjan hyvälle ystävälleni, joka menee helmikuussa naimisiin, ja melkein jo tässä eräänä päivänä päädyin sellaiseen klassisen yksinkertaiseen torkkupeittoon. Paksusta luonnonvalkoisesta villalangasta... Mutta millainen neule olisi yksinkertaista mutta näyttävää? Vähän pohdin helmineuletta (joojoo!); se voisi ehkä näyttää hyvältä paksulla langalla. Onko teillä jotain mainioita ideoita? Löydin yhden sivustonkin, jossa neuvotaan erilaisia neuloksia, mutta useat niistä olivat kyllä vähän rumia.

Eräs murheenkryyni.

Sain siskolta Seiskaveikkaa sen verran, että innostuin käyttämään sitäkin joululahjoihin. Sitten eikun Novitan sivuille: päätin kerrankin ottaa varman päälle ja tehdä ihan ohjeen mukaan, mallilla joka oli seiskaveikalle suunniteltukin. Vielä mitä.
Tämän peruslaispipon jouduin tekemään alussa pariinkin kertaan uusiksi - toki se johtui siitä, että en tehnyt mallitilkkua - eikä siitä vieläkään kovin hääppöinen tullut. Mallin silmukkamäärällä siitä tuli tosi iso, joten vähensin tuosta läppien välistä edestä silmukoita aika tavalla (ja läpistäkin muutaman). Edelleenkään se ei ole ainakaan pieni, mutta annan sen äidilleni, joka ei olekaan mikään maailman pienipäisin ihminen. Olisi ehkä pitänyt vieläkin pienentää puikkokokoa, nyt se oli 3,5, mutta ei nyt ollut hurjasti valinnanvaraa. Varsin simppelin kuvion hengessä ristin pipon Jätkänshakiksi: pitäähän sillä nimi olla!

Pingviini!

Tässä on minun ensimmäinen amigurumini, kiitos vaan Ilonalle vinkistä ja kokemusten jakamisesta! Se on menossa kuvassa näkyvän kirjan kera 1,5-vuotiaalle kummitytölle, joka tulee meille jouluksi. Olen aiemmin virkannut sille pikkuisen hiiren kerran hätäpäissäni tuliaisiksi, ja ajattelin, että voinkin alkaa rakentaa kokonaista eläintarhaa. Lapsosen äidillä on siinä määrin tarkka maku, etten juuri uskalla neulottujen vaatteiden kanssa lähteä sooloilemaan, mutta lelut varmaan menee läpi...
Tämä pingviini-amigurumin ohje (joka tokikaan ei ole kovin monimutkainen) löytyy täältä. Virkkasin pingun 4,5mm koukulla ehkä noin seiskaveikan paksuisista langoista (paitsi keltainen puuvilla-akryyli oli kyllä paksumpaa). Täytin sen Ilonaa kopioiden riisillä, jota kulman takana sijaitsevasta jonkun-maalaisen kaupasta saa hyvin edukkaasti. Ompeleminen tuntuu täällä aina jotenkin hankalalta, kun ei ole kankaita eikä konetta, joten keksin luovan ratkaisun: ostin läheisestä jonkun-toisen-maalaisen kaupasta kolme paria miesten urheilusukkia, yhteensä 1,50e, ja värkkäsin yhdestä sukasta kätevän pussin. Ei tarvinnut paljoa ommella! Jalkoihin ja nokkaan tuli niin ikään täytteeksi urheilusukkaa.

Lehtikysely

Gallup: mikäs käsityölehti ois sopiva? Jos Novita-klubista sais sen Novita-lehden, niin jos joulupukki tois mulle sitten jonkun toisen, jonka vois sitten laittaa kiertoon. Onko mielipiteitä?

Pikkujoululahjoja.

Vihdoin sain taas otettua muutaman kuvan näistä puuhailuistani. Tässä nyt muutama nopeasti tehty pikkujoululahja. Kännykkäpussi on menossa pariisilaisompeluseuran joulujuhlaan: sinne piti kaikkien tehdä jokin pieni lahja, jonka sisälle voi laittaa jotakin. Tekniikka oli vapaa. Mun kännykkäpussi on vaatimaton, mutta siinä on sentään napakka sisäpussi (akryyli-villalangasta, joka on tuo vaaleampi) ja sitten tuo vinopitsikuori.
Virkattu patalappu menee tämäniltaisten pikkujoulujen lahjasäkkiin. Toivottavasti vastaanottaja sattuu pitämään käsityöstä. Ainakin tämä oli hyvä tapa käyttää ponchosta ja Miikan kaulahuivista ylijääneet (ihanan väriset) villalangat.

Animeguru

Tässäpä nyt ensimmäinen animeguruni (niin kuin J sitä tunnetulla nimimuistillaan nimitti). Mielestäni se on jostain syystä selvästi miespuolinen, ja kuten näkyy, se on musiikin ystävä.

Lankaa tähän kului lähes kokonainen kerä punaista Isoveljeä ja hiukan mustaa Isoveljeä (ja valkoista Woolia kuonoon). Käytin 5 mm virkkuukoukkua. Täytteekseen se sai Uncle Ben's riisiä :) Ompelin täytettä varten päähän, vartaloon ja käpäliin sisälle pussit. Raajat ovat päitä lukuun ottamatta tyhjät. Häntään, korviin ja kuonoon en laittanut mitään sisälle.

Päädyin virkkaamaan kädet ja jalat kokonaan uudestaan, koska ensimmäisistä versioista tuli ihmeelliset pökkelöt. Luulen, että olin vahingossa ohjetta pikaisesti suomentaessani kirjoittanut yhteen kohtaan "lisää" kun piti olla "kavenna". Riisipussit laitoin sisään käpäliin heti virkatessani, koska jälkeenpäin niiden tunkeminen olisi voinut olla melko työlästä.

Olen aika tyytyväinen lopputulokseen, koska osia yhdistellessäni tämä wannabe-kissa näytti aluksi aivan lepakolta...