Suomen kesää odotellessa.

Melkein jo meinasi mennä hermo loputtomaan sileään neuleeseen, mutta valmista tuli kuitenkin: esittelyssä siis miesvillatakki Jarrett. Lievään tuskastumiseen saattoi vaikuttaa se, että tein takakappaleen kaksi kertaa (ensimmäisestä tuli liian pieni, minkä luonnollisesti huomasin vasta kun olin tehnyt oikeastaan koko kappaleen) ja toisesta etukappaleestakin puolet kahdesti (ekalla kerralla toisen hiha-aukko vaan alkoi keljusti ylempää kuin toisen).

Malli: Kim Hargreaves'n Jarrett kirjasta Vintage Knits Lanka: Rowan Scottish Tweed DK, hiukan vajaa 750g Puikot: 4 (sileällä), 3,5 (resoreissa) ja 3 (olka- ja kyynärpaloissa)

Sitten tietenkin muutama in action -kuva:

Tämä projekti kumosi kyllä pitkälti arvaukseni siitä, että Rowanin hienot neulemallit ovat myös hienosti ohjeistettuja. Sinänsä takki oli aika peruskamaa, mutta aika häiritsevää oli muun muassa se, että kirjassa ei ollut mitään muita mittoja kuin takakappaleen leveys ja pituus ja hihan pituus kainaloon saakka. Kun kuitenkin päädyin hiukan soveltamaan (alaosa on lähinnä kokoa M ja yläosa L, kun malli oli selvästikin tehty pienihartiaiselle), se aiheutti joitakin haasteita. Lisäksi olen vähän sitä mieltä, että ainakin nuo hiha- ja olkapalat ovat kirjan mallin päällä vähän erilaisella ohjeella tehdyt. Mutta mitäpä tuosta. Aika hyvä takki tuli kuitenkin. Käytössä (eilen) se on todettu lämpimäksi. Sopinee kotimaan kesään.

Varokaa liikakäyttöä, sisaret!

Heh, luin eilen Hesaria ja totesin J:lle, että tää on pantava blogiin. Marjut oli näemmä huomannut saman :)

Liikakäytössä on samantekevää, kudotaanko villasukkaa vai pelataanko jääkiekkoa. Se ei ole kehitykselle tai tunne-elämän hallinnalle myönteistä.
(Tarja Salokoski: Videopelien vaikutuksia on liioiteltu)

Tämähän siis toki koski lapsia ja nuoria, mutta ei kai riippuvuus missään iässä ole kovin myönteistä...

Kesätopin alkua

Nyt on eka kerä Muskatia neulottu eli etukappaleesta n. 1/3 valmiina. Aloitin tämän tosiaan viimeksi ompeluseurassa vitosen pyöröllä ja totesin siitä tulevan liian löysää. Muutenkin alun sileä osuus näytti epätasaiselta, mikä taisi johtua siitä, että joka 3. s on kierretty enkä ole niissä kauhean kokenut (nurjalla etenkään). Purin aikaansaannokseni tapaamisen lopuksi ja kyllästyin pariksi viikoksi koko toppiin. Sitten aloitin uudelleen suosituspuikoilla eli nro:lla 4,5. Alareunaan tein 4 krs ainaoikeaa, koska mallikuvassa reuna näyttää käpristyvän.

Nyt tästä sitten tuli ihan ok, kuvassa kohokuvio ei tosin näy kauhean hyvin, koska on niin kasassa. Työ etenee entistä paremmin, kun lainasin äidiltä bambupuikot. Metallisilla nurjat kierrot olivat aika tuskaisia, koska neulon oikealla kireämpää kuin nurjalla ja metalli liukuu ikävästi. Bambussa on parempi pito.


Pohdin ennen aloittamista, että miten ihmeessä toppi voi istua, kun on malliltaan ylöspäin levenevä. Ei siis tiimalasinmallinen kuten ihmisen kroppa (ohjeen kuvassa oleva malli on kokoa 34, joten sen päällä nyt varmaan kaikki näyttää hyvältä). Luulen selityksen ehkä piilevän siinä, että kohokuvio tehdään nurjilla silmukoilla, jolloin oikeastaan muodostuu joustinta. Asiahan selviää sitten, kun työ valmistuu... Saa nähdä jääkö nurkkiin lojumaan.

Sydämiä.

Ensin päivän tunnelma.
Sitten lahjasukat tyylitietoiselle 2-vuotiaalle. Sydämet saattavat olla liikaa...
Lanka: Seitsemän veljestä
Puikot: 3 ja 3,5
Koon kanssa luotan nyt siihen, että Novitan sukkakokotaulukko on aivan väärässä (ja kehottaa siis neulomaan aivan liian isoja sukkia). Toivoisin, että nämä olisivat noin kokoa 24. Sydän-kuvio on ryövätty täältä.

Ja lopulta, doudou. Sellaisia teemme pariisilaisompeluseuran synttäreiden kunniaksi hyväntekeväisyyteen. Tai siis minä tein tuollaisen silmäpuolen, muut ovat uskoakseni askaroineet kauniimpia pupusia ja nallekarhuja. Sydänpylly tästä tuli, ettei sitä heti kättelyssä kiusattaisi.

Tilkkujen yö

Piti nyt laittaa tänne kuva viime lauantain aherruksen tuloksesta, 5 x 7 tilkun kokoisesta peitosta. Kyllä sitä sitten puserrettiinkin yli yhteen saakka yöllä... Maria & Maria ottivat fiksummin vähän pienemmät peitot ja valmistuivat jo reilusti ennen puolta yötä. Äidin (joka 30 vuotta pitemmällä kokemuksellaan sai omansa yhdisteltyä nopeammin) suosiollisella muutaman sauman avustuksella tämä sitten kuitenkin tuli valmiiksi ja toivottavasti lämmittää tulevaisuudessa jotakuta mukavasti. Värit valitsin luonnollisesti noiden muutamien turkoosien perusteella. Kokosin tällä kertaa virkkaamalla (piiloilla, muut kokosivat kiinteillä), aiemmin olen ommellut. Kiinteillä silmukoilla tulee ehkä kuitenkin lopulta nätein, koska sauma on kuin koriste, eikä asia, joka pitää yrittää piilottaa. Oman haasteensa tarjosivat myös muutamat mukaan sattuneet peltitilkut, jotka oli tikutettu mahdottoman pienellä virkkuukoukulla... Pari lievähköä kirosanaakin taisi siinä lipsahtaa, kun koetin survoa koukkua niistä läpi.


Kuva on täysin luvattomasti varastettu äidin Facebook-tililtä. Sori.
Lisää kuvamateriaalia ja juttua aiheesta täällä.